Kesän ennätyshelteet näyttävät, miltä ilmastokriisi tuntuu kehossa, kaupungeissa ja yhteiskunnan rakenteissa. Kysymys ei enää ole siitä, näemmekö muutoksen. Kysymys on siitä, saako se meidät vihdoin toimimaan.
Toimittaja Tuija Siltamäki kirjoitti Helsingin Sanomiin (2.7.2026) osuvan ajankuvan kesästä 2026. Euroopan ennätyshelteet eivät näyttäydy enää vain sääuutisena tai ilmastotutkimuksen skenaariona, vaan elettynä todellisuutena: lämpötila läkähdyttää, asfaltti sulaa, infrastruktuuri pettää ja kaupungit muuttuvat paikoiksi, joissa kuumuutta ei pääse pakoon.
Helle myös tappaa. Esimerkiksi vuoden 2024 kesän helteiden arvioitiin aiheuttaneen yli 60 000 kuolintapausta. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat iäkkäät, pitkäaikaissairaat ja lapset. Viime viikolta on järkyttäviä esimerkkejä siitä, miten nopeasti kuumuus voi muuttua kohtalokkaaksi: ainakin kolmen lapsen on kerrottu kuolleen kuumiin autoihin Ranskassa.
Siltamäki osuu napakymppiin kuvatessaan, miten ihmisyhteisöt ovat jättäytyneet seuraamaan maailman muutosta ulkopuolelta, kuin jatkuvaa tilannekuvaa. Uutiset, sodat, helteet, sortuvat tiet, suljetut koulut ja kuolevat linnut muodostavat virran, jota katsomme reaaliajassa. Se on tunnistettava ajankuva: istumme kaikki kuin vedonlyöntikatsomossa seuraamassa, mihin suuntaan tilanne seuraavaksi keikahtaa. Me tiedämme sitä paitsi kehityksen suunnan, sen tahti vain yllättää yhä uudestaan.
Mutta tönivätkö ennätyshelteet riittävästi porukkaa vedonlyöntikatsomoista takaisin toimijuuteen?
Olen itsekin peräänkuuluttanut ”tilannehuoneita”, joissa tutkittu tieto tarjoiltaisiin ajantasaisena ja mallinnettuna ilmaston lämpenemiseen liittyvää päätöksentekoa varten. Mutta ehkä tämän eletyn kokemuksen ja kertyneen ymmärryksen pitäisi jo riittää. Ehkä tilannehuoneetkin passivoivat, jos ne jäävät vain tilannekuvan seuraamiseksi.
Nyt on aika purra hammasta ja kohdata ikävät tosiasiat. Muutos on pysyvää, mutta sitä voi ja tässä tapauksessa täytyy aktiivisesti muovata.
Reaalimaailmassa on tarjolla viljalti toimia, jotka leikkaavat päästöjä, lisäävät Euroopan ja Suomen kasvua, huoltovarmuutta ja hyvinvointia, torjuvat luontokatoa ja helpottavat sopeutumista lämpenemiseen. Niitä löytyy niin poliittisen päätöksenteon kuin yritysmaailmankin puolelta.
Ja jos sinulla on valtaa jommassa kummassa tai molemmissa, voi olla vaikeaa 25 vuoden kuluttua sanoittaa, miksi et kuunnellut näin selvää viestiä eksistentiaalisesta uhasta ja siihen vaikuttamisen kriittisestä aikaikkunasta. Viestiä, jonka tarjosivat tiede, media ja ulos astuminen kesäkuussa 2026. Viestiä, jota kyselytutkimusten perusteella tukee myös valtaosa ihmisistä. Miten päädyit priorisoimaan muuta?
Vaikka et olisi poliitikko tai mukana bisneksessä, voit näitä toimia aktiivisesti peräänkuuluttaa. Voit äänestää vaaleissa sekä jaloillasi ja lompakollasi. Voit liittyä johonkin toiminnan yhteisöön – se tyypillisesti lisää myös elämänlaatua.
Ja jos sinulla on valtaa jommassa kummassa tai molemmissa, voi olla vaikeaa 25 vuoden kuluttua sanoittaa, miksi et kuunnellut näin selvää viestiä eksistentiaalisesta uhasta ja siihen vaikuttamisen kriittisestä aikaikkunasta.
Ilmeisimpiä Kaikki voittaa -toimia ovat esimerkiksi nopeampi siirtymä ja investoinnit uusiutuvaan energiaan, EU:n päästökauppajärjestelmän aktiivinen puolustaminen, irtautuminen suurvaltojen tuottamista fossiilisista lannoitteista ja panostaminen uudistavampiin viljelymenetelmiin, koskemattoman luonnon suojelu joka puolella, viheralueiden lisääminen kaupungeissa, vesitalouden ennakoiva tehostaminen sekä Suomessa esimerkiksi itärajan soiden ennallistaminen.
Tämä kesä ei tietenkään yksin ratkaise mitään. Mutta se tekee näkyväksi sen, mikä on ollut tiedossa jo pitkään: Ilmaston kuumeneminen ei ole enää kaukainen uhka eikä asia, jonka voi siirtää tulevaisuuteen.
Ja vielä on mahdollista uskoa ja toivoa, että tämän kesän jälkeen jokin muuttuu. Koska sinä ja minä olemme se muutos. Se ei tapahdu meidän ulkopuolella, eikä edes täysin meistä riippumatta, vaikka meille niin helposti uskotellaan.
Blogin kuva Tracey Eminin näyttelystä Tate Modernissa kesäkuussa 2026. Teoksen teksti: ”I Whisper to My Past: Do I Have Another Choice”.
Anna Herlin on TAH-säätiön hallituksen jäsen.