Ilmastonmuutos, luontokato ja niiden hillintä vaikuttavat talouteen merkittävästi. Silti valtiovarainministeriöltä puuttuu keinoja niiden huomioimiseksi talouspolitiikan suunnittelussa. Siksi Suomessa kehitetään nyt FinReform-mallia, joka pyrkii omalta osaltaan paikkaamaan osaamisen aukkoja.
Muutama vuosi takaperin Tanskassa kiisteltiin maatalouden päästöverosta. Maatalous tuottaa neljänneksen Tanskan kasvihuonekaasupäästöistä, toiseksi eniten energiasektorin jälkeen. Muilla sektoreilla päästöt olivat vähentyneet, mutta maataloudessa eivät.
Kiista ei ollut helppo: maatalousjärjestöt vastustivat veroa, koska ne pelkäsivät kilpailukyvyn menetystä saksalaisille viljelijöille, ympäristöjärjestöt taas sanoivat, että vero ei vähentäisi päästöjä tarpeeksi.
Onneksi Tanskalla oli hihassaan ässä: Se oli jo vuodesta 2017 kehittänyt GreenREFORM-nimistä työkalua, jolla voidaan arvioida erilaisten taloudellisten toimien vaikutuksia koko kansantaloudessa. Se on massiivinen määrä koodia, johon on syötetty koko Tanskan kansantalous ja lisäksi valtavasti dataa muun muassa maataloudesta ja maankäytöstä, energiasta, liikenteestä, jätteistä ja päästöjen vähentämisestä.
Yksinkertaistettuna voi sanoa, että GreenREFORM on eräänlainen jättimäinen tietokoneohjelma, johon voi syöttää politiikkatoimia ja kysyä, miten se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Sen käyttö on vähän kuin lentäminen simulaattorilla: voidaan kokeilla erilaisia toimia ja katsoa, kantavatko siivet.
Maatalouskiistassa GreenREFORMille syötettiin ehdotettu päästövero, mutta myös erilaiset tukimuodot: metsityksen tuki, tuki biohiilen käytölle ja tuki päästöjen vähentämiselle. Näiden perusteella malli loi erilaisia skenaarioita siitä, miten muutokset näkyisivät maatalouden kannattavuudessa, karjamäärissä, maankäytössä, maan hinnassa, työllisyydessä, verokertymässä ja lopulta Tanskan bruttokansantuotteessa.
Skenaarioiden avulla hallitus, maatalousjärjestöt ja ympäristöjärjestöt kävivät kolmikantaneuvotteluja, joissa saavutetun sovun seurauksena Tanskasta tuli vuonna 2024 ensimmäinen maa maailmassa, joka päätti ottaa käyttöön päästöveron maatalouden päästöjen suitsimiseksi. Vero astuu voimaan 2030.
Suomi Tanskan jalanjäljissä
Tanska on yksi maailman johtavia maita talouden mallintamisessa ilmastonäkökulmasta. Suomessakin mallinnusta on tehty, muttei näin laajasti ja järjestelmällisesti, ainakaan vielä.
Suomi pääsi vuosina 2024–2025 mukaan EU-hankkeeseen, jossa tanskalainen DREAM-tutkimuslaitos koulutti viittä maata käyttämään kevennettyä versiota GreenREFORMista.
Sen pohjalta Suomessa on nyt aloitettu oman FinReform-mallin kehittäminen. Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa hankkeessa ovat mukana Syke, VTT ja kuusi ministeriötä. Hanketta rahoittaa TAH-säätiö. Mallin avulla voidaan laskea esimerkkilaskelmia näillä näkymin vuodenvaihteen tienoilla.
TAH-säätiön vaikuttamistyön asiantuntija Kaisa Kosonen sanoo olevansa innoissaan, että säätiö saa olla mukana kehitystyössä.
”Tutkijoiden ja virkamiesten innostus on tarttuvaa! Ymmärrystä siitä, mitä talousmalleilla voi tehdä ja miten niitä pitää parantaa huomioimaan ilmasto- ja luontonäkökulmat, tarvitaan Suomessa ja muualla lisää. Toivomme, että Suomessa syntyisi tätä kautta myös suurempi jano olla tämän kehitystyön kärkijoukoissa.”
TAH-säätiön vaikuttamistyön yhtenä tavoiteena on vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa, jotta ilmastotoimien kokonaistaloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida entistä paremmin.Kaisa Kososen mukaan päätöksenteossa pitäisi pystyä nykyistä paremmin arvioimaan, miten tänään tehdyt valinnat vaikuttavat esimerkiksi kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä ja siten mahdollistavat tai lukitsevat tiettyjä kehityspolkuja. Samalla myös toimettomuuden kustannukset pitäisi saada näkyvämmäksi osaksi talouspoliittista päätöksentekoa: ilmasto- ja luontoriskien suorat ja epäsuorat kustannukset jäävät siinä helposti liian vähälle huomiolle.
”Asiat voivat olla tosi halpoja, kunnes ne yhtäkkiä ovat sairaan kalliita.”
Ilmastopolitiikkaa tehdään nyt ilman riittävää kokonaiskuvaa seurauksista
Valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Mikko Spolander sanoo, että ministeriöllä on nytkin erinomaiset kyvyt tehdä osittaistarkasteluja, eli suppeampia vaikutusten arviointeja.
“Esimerkiksi ympäristöverotuksen vaikutukset verotuksen kohteeseen voidaan arvioida hyvin.”
Tällaisissa tarkasteluissa ei kuitenkaan nähdä kerrannaisvaikutuksia: esimerkiksi tuulipuisto vähentää päästöjä energiantuotannossa, mutta huomiotta jää, että investointi muuttaa maankäyttöä, mikä voi nostaa päästöjä ja kustannuksia toisaalla, esimerkiksi metsäkadon tai uusien tieyhteyksien kautta.
Näin ollen ilmasto- ja energiapoliittisia päätöksiä joudutaan tekemään ilman riittävää kokonaiskuvaa niiden taloudellisista seurauksista.
FinReform-malli parantaa kokonaiskuvaa: se kattaa kansantalouden kokonaisuuden: yritykset, kotitaloudet, julkisen sektorin sekä tuonnin ja viennin. Lisäksi mallissa on mukana päästövähennysteknologiat ja päästöjen tilinpito, eli sillä voidaan laskea myös esimerkiksi metsiensuojelun tai teollisuuden sähköistämisen kansantaloudellisia vaikutuksia.
Luken apulaisprofessori Jussi Lintusen mukaan malli on kunnianhimoinen ja löytää myös kerrannaisvaikutukset.
Jussi Lintunen kuitenkin toppuuttelee kaikista optimisimpia visioita siitä, kuinka nopeasti mallista saa tietoa: sitä tuskin saadaan aiheesta kuin aiheesta sormia napsauttamalla. Tanskassa laajemman mallin parissa työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä päätoimisesti, ja siellä yksittäisten politiikkatoimien vaikutuksia saadaan ulos nopeasti ja joustavasti. Suomessa tällainen vaatisi mallin laajentamista eri alamalleilla, sekä pysyvää rahoitusta.
Tavoitteena kattavat tiedot päätöksenteon tueksi
Viime hallituskaudella valtiovarainministeriössä tehtiin ensimmäinen ilmasto- ja luontostrategia, ja tänä vuonna valmistui Mikko Spolanderin johtaman Vihka-työryhmän loppuraportti, jossa annetaan toimenpide-ehdotuksia ilmastonmuutoksen, vihreän siirtymän ja luontokadon kokonaistaloudellisten vaikutusten arvioinnille. FinReform-työn jatkaminen on yksi suosituksista.
Työryhmän ehdotusten päämäärä on, että poliittisilla päätöksentekijöillä olisi kokonaisempi kuva päätösten vaikutuksista.
”Nyt päätöksiä tehdään osin tiedostamatta niiden erilaisia ja etenkin kertautuvia vaikutuksia, koska tietopohja on vajaa”, Spolander sanoo.
Hän kertoo, että nykyisilläkin resursseilla voitaisiin saada enemmän aikaan parantamalla yhteistyötä ja ottamalla ilmasto- ja luontovaikutusten seuranta nykyistä järjestelmällisemmin osaksi hallitusohjelmaa, ministeriöiden vuosisuunnittelua ja virastojen tulosohjausta. Tätä vaihtoehtoa raportissa kutsutaan lähijunaksi, jossa körötellään hiljalleen kohti parempaa tietopohjaa, hanke kerrallaan. Jos Suomi sen sijaan aidosti haluaisi parantaa vauhtiaan, olisi syytä hypätä pikajunaan, jossa mallinnustyölle esimerkiksi taattaisiin pysyvä rahoitus, joku ministeriö nimettäisiin arviointityön johtoon ja ministeriöiden omaa osaamista parannettaisiin.
Se vaatisi poliittista päätöstä käytännössä ensi hallituskaudella.
Mikko Spolander muistuttaa, että samalla kun tekemättömyyden kustannus voi olla suuri, sen kustannusten estäminen tai pienentäminen tulisi nähdä hyötynä. Hän itse haluaisikin saada laskentamalleista ulos enemmän laskelmia potentiaalisista hyödyistä taloudelle kokonaisuutena, sillä murrosvaiheet tarjoavat aina myös mahdollisuuksia niille, jotka osaavat ratkaista ongelmia.
Valtava harppaus kohti eturintamaa
Valtiovarainministeriön vetämä VIHKA-työryhmä ammensi kevään aikana paljon oppeja ulkomailta. Valtiovarainministeriön finanssiasiantuntija Sara Hellemaa toimi raportin toimittajana ja tutustui syvällisesti muun muassa valtiovarainministeriöiden ilmastokoalition työhön.
Hänkin vaikuttui Tanskasta, jossa mallinnustyötä on kehitetty lähes kymmenen vuotta, ja jossa työtä johtaa monihenkinen tiimi ulkopuolisessa tutkimuslaitoksessa. Tutkimusorganisaatio tekee tiivistä yhteistyötä tiedon käyttäjien, kuten ministeriöiden, kanssa.
Hellemaata kiinnostaisi tietää erityisesti, miten sään ääri-ilmiöt kuten Keski-Euroopan hellejaksot vaikuttavat Suomen talouteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Hellemaa toteaa, että työryhmä ei pitänyt realistisena, että Suomesta tulisi mallintamisen ykkösmaa lähivuosina, sillä lähdemme kisaan takamatkalta.
”Mutta jo se, että Suomi ottaisi kiinni eturintamaa, olisi valtava harppaus luonto- ja ilmastoasioiden tuomiseen osaksi talouspolitiikkaa”, Hellemaa sanoo. ”Avoin dialogi keskeisten toimijoiden kanssa on tärkeää, koska ilmastonmuutos ja luontokato muuttavat taloutta ja yhteiskuntaa jo nyt.”
Kuva: Nick Karvounis, Unsplash