Kahden säätiön yhdessä perustama Puistokatu 4 on enemmän kuin työtila. Se tarjoaa kohtaamisia ja mahdollisuuden muodostaa uutta tieteeseen nojaavaa tietoa. Tässä neliosaisen juttusarjan avausjaksossa tutustutaan Puistokatu 4:n ideaan.
Puistokatu 4:n ajatus oli, että luodaan tila, jossa tutkijat, toimijat ja yritysmaailma kohtaavat. Kohtaamisten kautta etsitään vastauksia ekokriisiin yhdessä.
Näin sanoo Puistokatu 4:n toiminnanjohtaja Minttu Jaakkola.
”Olimme jo pitkään miettineet, että ihmisten tulisi kohdata toisiaan enemmän, koska ihmiset sosiaalisena lajina tarvitsevat vuorovaikutusta, kuulluksi ja nähdyksi tulemista.”
Kun ajatus Puistokatu 4:stä alkoi syntyä, Jaakkola toimi Maj ja Tor Nesslingin säätiön toiminnanjohtajana. Hänen työtään oli miettiä, miten tieteellinen tieto saataisiin vaikuttamaan yhteiskunnassa voimakkaammin, ja kiire alkoi olla, sillä ekologinen kriisi vaatii ratkaisuja.
Jaakkola oli opiskellut yhdessä olemisen tapoja ja vaikuttavuutta, ja siksi hän oli perustanut Nessling Nest -nimisen yhteistyöskentelytilan, jossa eri alojen tutkijat pääsivät vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Kuplat alkoivat vähän puhkeilla, kun ihmiset ystävystyivät, ja löysivät yhteistyön paikkoja.
”Kun ihmiset, joilla on yhteinen tavoite ja visio, tuodaan yhteen, asioita tapahtuu ilman, että sitä mitenkään hirveästi edes fasilitoi”, Jaakkola sanoo.
Joku toi jo vuosia sitten säätiön keskusteluun japanilaisesta filosofiasta ammentavan Ba-käsitteen. Keskiössä on ihmisten välinen jakaminen.
Nesslingin säätiö oli jo tehnyt jonkin verran yhteistyötä TAH-säätiön kanssa, ja vähitellen Jaakkola ja TAH-säätiön kehitysjohtaja Anna Herlin alkoivat miettiä, että tarvittaisiin tilaa, missä eri alojen ihmiset voisivat tavata toisiaan neutraalissa ympäristössä, luoda yhteyksiä ja keskustella.
Yhteisestä tilasta oli puhuttu aiemmin myös TAH-säätiössä.
”Joku hallituksesta toi jo vuosia sitten säätiön keskusteluun Ba-käsitteen”, Anna Herlin sanoo.
Ba on japanilaisten filosofien työhön pohjaava käsite, joka kuvaa jaettua tilaa, jossa tietoa voi syntyä. Tila voi olla fyysinen, henkinen tai virtuaalinen, kunhan sen keskiössä on ihmisten välinen jakaminen.
”Seuraavina vuosina nähtiin paljon synergiaa, kun tehtiin yhteisiä juttuja Mintun ja Nesslingin säätiön kanssa, ja ajateltiin, että tämä olisi hyvä seuraava yhteinen juttu”, Herlin sanoo.
Avoin tila
Seuraava juttu oli siis löytää säätiöille yhteinen tila, joka toimisi vaikuttavan vuorovaikutuksen areenana. Jaakkola ja Herlin olivat ensin kuulolla Lapinlahden sairaala-alueen kilpailutusprosessissa muiden säätiöiden mukana, mutta kaipasivat lopulta omaa tilaa juuri ympäristökeskustelulle. Seuraavaksi he kävivät tutustumassa myynnissä olevaan Puistokatu 4:ään ja sen tunnelmaan. Siinä oli jotain ihmisen kokoista ja tuntuista, ja valo oli lumoava.
Tila olisi käynyt heille jo sellaisenaan, jos siellä olisi ollut turvallista olla ja hengittää, mutta talo oli ollut jo tovin kunnostuksen tarpeessa. (Puistokatu 4:n remontista juttusarjan seuraavassa osassa.)
Asemakaavassa on määritelty, että osa tiloista olisi oltava auki kaupunkilaisille, mikä olisi joillekin ostajille ollut ehkä rasite.
”Meille se sopi kuin nenä päähän”, Herlin sanoo.
Turhan monet säätiöt majailivat jo keskustan arvohuoneistoissa tammiovien takana. Jaakkolan ja Herlinin ajatus nimenomaan oli luoda tila, tila jonka ovet olisivat auki yhteiskuntaan. Näin ymmärrettäisiin paremmin, miten yhteiskuntaa voisi parhaiten palvella. Nykyään talon kirjasto on avoin kaikille, ja asiakkaita palvelee myös ravintola Elm. Ravintolan saaminen Puistokadulle oli pieni yllätys, sillä tilaa kaavailtiin alun perin pieneksi kahvilaksi.
”Se on ollut ihana lisä tuomaan ihmisiä tänne taloon”, Herlin sanoo.
Haluttiin tila, jossa eri alojen tieteentekijät tulevat ulos siiloistaan.
Puistokatu 4:llä on pitkä historia, jonka Jaakkola ja Herlin tulivat tuntemaan. Talossa ovat asuneet näyttelijälegenda Ida Aalberg ja hänen asianajajamiehensä Lauri Kivekäs, minkä jälkeen siellä toimi Svenska Samskolan ja ranskalainen alakoulu. Koulujen jälkeen tiloissa toimi pitkään Suomen arkkitehtuurimuseo.
”On ihanaa, että tällainen kerroksellisuus kytkeytyy myös meidän toimintaamme. Asiat tapahtuvat kerroksina, ja me arvostamme ennen tapahtunutta ja keskeneräisyyttä”, Jaakkola sanoo.
”Se oli remontissakin suurin haaste, ettei siivota sitä kerroksellisuutta ja hyvää tunnelmaa pois”, Herlin sanoo.
Tiede tuo toivoa
Puistokatu 4 on mottonsa mukaisesti Tieteen ja toivon talo. Siellä eri toimijat etsivät yhdessä keinoja hyvään elämään planeetan rajoissa, ja vieläpä tieteelliseen tietoon pohjautuen. Tämä ydinajatus on ollut Jaakkolan mukaan koko ajan kirkas, vaikka sitä sanallistava muutosteoria onkin prosessin aikana syventynyt.
”Tiede on tuonut meille ymmärryksen ympäristökriisistä, ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta”, Jaakkola sanoo. ”Ja samaan aikaan tiede löytää meille ratkaisuja.”
Puistokatu 4:n ajatus on tuoda tieteentekijöitä yhteen.
”Haluttiin tila, jossa eri alojen tieteentekijät tulevat ulos siiloistaan”, Jaakkola sanoo.
Samalla sitä syntyvää ja kasvavaa tieteellistä ymmärrystä halutaan tuoda laajemmin yhteiskunnan käyttöön. Puistokadulla järjestetään paljon tapahtumia, joissa tutkijat, yritysjohtajat, poliittiset johtajat ja aktivistit kohtaavat toisiaan.
”Kun tutkijat tapaavat toisiaan, ajatteluavaruus kasvaa, ja kun he tapaavat talon muita toimijoita, pystytään myös kasvattamaan sitä, mitä muut tekevät kriisin eteen.”
Jaakkolasta on tärkeää, että tutkijat oppivat kommunikoimaan työtään hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Sitä kautta tieto pääsee leviämään laajemmalle ja kenties jalostuu yhä käyttökelpoisemmaksi ymmärrykseksi.
”On paljon helpompaa kertoa tutkimuksista oman tieteenalan ihmisille, mutta se tuo toivoa, että löydetään sieltä tutkimuksesta aihioita ja ymmärrystä siitä, miksi me olemme tässä tilanteessa ja mitä meidän pitäisi tehdä.”
Puistokatu 4:ssä rohkaistaan vuorovaikutukseen. On keskustelutilaisuuksia, tutkijalounaita ja kirjoituspiirejä – ja paljon informaaleja kohtaamisia.
Ekokriisin ratkaisemisen puolesta
Ensimmäiset tutkijat ja toimijat ovat olleet Puistokadulla jo vuoden verran. Palautteista Jaakkola ja Herlin ovat saaneet lukea, että yhteisö koetaan turvallisena ympäristönä, jossa pääsee olemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat huolen ekokriisistä ja visioivat yhden planeetan rajoihin mahtuvaa tulevaisuutta.
”Kukaan ei kyseenalaista sitä, ja silloin on helpompi toimia”, Jaakkola sanoo.
Tämä oli myös yksi Puistokadun tarkoitus.
”Joissain sosiaalisissa ryhmissä ihmiset voivat kokea olevansa altavastaajina, jos muut eivät koe kriisiä ja ratkaisujen tarvetta niin voimakkaina.”
Kuplia on tarkoitus puhkoa, mutta teema myös yhdistää.
Kun ihmiset pääsevät turvalliseen tilaan, he pystyvät helpommin ja vapaammin rakentamaan keskustelujen kautta ratkaisuja, Jaakkola ja Herlin uskovat. Toki tutkijat omissa työyhteisöissään edelleen opponoivat toistensa tutkimuksia ja joutuvat opponoiduiksi, se on tieteelliselle tutkimukselle tärkeää. Puistokatu 4 tarjoaa tälle vastapainoa, sillä täällä kirjoitetaan yhdessä ja kannustetaan.
”Me olemme rakkaudellinen yhteisö tieteentekijöille ja muille toimijoille”, Anna Herlin sanoo.
Kuvat: Esa Salminen
Juttusarjan seuraavassa osassa pureudutaan siihen, millainen urakka Puistokatu 4:n vanhan talon kunnostus oli ja millaisia kerroksia menneestä haluttiin erityisesti jättää näkyviin.