Jos hanhesi hautoo kultamunia

Teksti: Taneli Rajala

Vastuullisuus on trendannut sijoittamisessa jo pitkään. Viime aikoina edistystä on tapahtunut luontokadon huomioimisessa, mutta millaista, ja millä tavalla säätiömme sijoitusstrategia lähestyy aihetta?

Aisopoksen klassikossa köyhää talonpoikaa kohtaa onni: hänen hanhensa puksauttaa kultamunan. Ällikällä lyöty mies vie löydön torille ja tekee sievoisen tilin. Seuraavana aamuna hanhi pusertaa uuden kultamunan. Onnesta soikea mies suuntaa jälleen torille, kuten seuraavana ja sitä seuraavana päivänä.

Ajan mittaan talonpojasta kuoriutuu varakas mies. Kultamuna päivässä pitää puutteen loitolla, mies miettii, mutta voisihan sitä nopeamminkin vaurastua. Niinpä hän saa idean. Jos hän viiltää hanhen auki, hän pääsee kerralla käsiksi kaikkeen kultaan. Mies tarttuu tuumasta toimeen, mutta suunnitelma pettää. Hän ei löydä ensimmäistäkään kultamunaa, ja samalla hänen arvokas hanhensa on mennyttä.

Antiikin ajan faabeli muistuttaa vastuullisen sijoittamisen kulmakivestä.

Taloudellisella voitontavoittelulla on rajat, joiden noteeraaminen on vastuullisuuden perusidea. Jos sijoituspääomia ei ohjata tavalla, joka ylläpitää elämää, käy kuin tarinan talonpojalle.

Mutta millaisin keinoin planeetan rajat – turvallinen ja oikeudenmukainen maapallo – voidaan huomioida sijoitusstrategian tasolla, ja millä tavalla TAH-säätiön sijoitustoiminta siihen pyrkii?

Vastuullisuuden ohjenuorina tieteeseen perustuvat ilmasto- ja luontotavoitteet

TAH-säätiön sijoitusstrategiassa tuotto-odotusten ja yleisen riskianalyysin rinnalla portfolion sisältöä määrittää vastuullisuus. Säätiön arkinen työ keskittyy ympäristöohjelman mukaisesti ilmastopäästöjen leikkaamiseen tavoilla, jotka huomioivat vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, eikä sijoitusportfolio ole tässä poikkeus. Säätiön sijoitukset tähtäävät ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.

Sijoitussalkkumme yhtiön tulee olla sitoutunut hillitsemään ilmastonmuutosta omilla toimillaan (esimerkiksi asettamalla tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteet) ja olla toimialansa edelläkävijä kestävässä kehityksessä. 

“Kannustamme sijoituskohteitamme huomioimaan niiden toiminnan luontovaikutukset sekä määrittelemään tavat, joilla ne pyrkivät edistämään luonnon monimuotoisuutta sitä mukaa kuin tarkoituksenmukaiset mittarit ja arviointimenetelmät kehittyvät”, kertoo Outi Helenius, joka toimii Security Tradingissa sijoitusjohtajana vastuullaan sekä vaikuttavuus että vastuullisuus ja on myös TAH-säätiön talousvaliokunnan puheenjohtaja.

Yksi merkittävimmistä luontovaikutusten arvioinnin haasteista koskee juuri mittausmenetelmien yhdenmukaistamista. Paikallisesti erityisten luontovaikutusten huomioiminen on olennaisesti monimutkaisempaa kuin yhdestä ja yhteisestä ilmakehästä mitattavien ilmastopäästöjen. 

Kaikeksi onneksi arvioinnin globaalissa yhdenmukaistamisessa on kuitenkin edistytty kiitettävästi aivan viime vuosina.

Science-based Targets for Nature (SBTN) ja The Taskforce for Nature-related Financial Disclosures (TNFD) ovat ensimmäisiä kansainvälisesti hyväksyttyjä ohjeistuksia yhtiöille siitä, miten ne voivat integroida luontovaikutusten arvioinnin osaksi päätöksentekoaan. Tärkeä osa ohjeistuksia on antaa työkalut aikaansaannosten raportointiin niin, että mahdollinen edelläkävijyys näkyy sijoittajille asti.

Mittarit eivät ole täydellisiä, mutta niiden ripeä kehittyminen antaa sijoituskohteille mahdollisuuden erottua.

Mittarit eivät ole täydellisiä, mutta niiden ripeä kehittyminen antaa sijoituskohteille mahdollisuuden erottua muista. Ohjeistukset tarjoavat myös kättä pidempää yhteiskunnallisen vuoropuhelun käymiseen ja sen konkretisoimiseen, missä toimialan vastuullisuuden yleinen vaatimustaso kulloinkin kulkee vaikkapa maankäytön tai vedenkulutuksen osalta.

Samalla mittarit kasvattavat yleistä tietoisuutta keskeisimmistä luontokriteereistä, jotka sijoituskohteen on syytä sisällyttää vastuullisuustavoitteisiin ja askel askeleelta osaksi päivittäistä toimintaansa.

Myönteiset luontovaikutukset ovat onnistuneen yhteispelin summa

Luontokato on perustava systeemitason riski, josta mikään varteenotettava taloudellinen toimija ei voi julistautua riippumattomaksi. Ilman yhdenmukaisia standardeja yrityksen voi kuitenkin olla vaikea päättää, mistä aloittaa. Vastuuta vastuullisuudesta ei sikäli voi kaataa yksin minkään toimijan niskaan. 

Toisaalta kokonaiskuvan keskeneräisyys ei ole syy passivoitua, jos tietoa on riittävästi seuraavan askeleen ottamiseksi. 

Jotta sijoitustoiminnan vastuullisuus etenee myös luontovaikutusten kohdalla, koko toimijakentän yhteiseksi päämääräksi tulee asettaa luontokatoon vaikuttavien tekijöiden kokonaisvaltainen ja alati täsmentyvä arviointi. On syytä pitää mielessä, että yhtiöt kuuntelevat omistajiaan tarkalla korvalla. Toisin sanoen sijoittajien aktivoituminen yli vastuullisuusraporttien reaktiivisen pläräämisen tarjoaa merkittävän mahdollisuuden vaikuttaa.

Kokonaiskuvan keskeneräisyys ei ole syy passivoitua, jos tietoa on riittävästi seuraavan askeleen ottamiseksi.

Osana säätiömme sijoitustoimintaa pyysimme viime kesänä kaikkia salkkumme yhtiöitä vastaamaan lyhyeen kyselyyn luontovaikutusten roolista ja merkityksestä yritysten operatiivisessa päätöksenteossa. 

“Kaikki vastanneet tiedostivat luontokadon keskeiseksi huolenaiheeksi ja olivat tietoisia globaalista SBTN-työstä, mutta sitoutumisen asteessa konkreettisiin toimiin oli merkittävää vaihtelua”, Helenius toteaa.

Moni vastaajista nosti esiin juuri luontovaikutusten mittaamista koskevat haasteet polveilevien ja laajalle levittyvien alihankintaketjujen seurauksena. Toisaalta edistyksellisimmät kertoivat jo aloittaneensa luontokatokokonaisuuksia koskevan työn ja asettaneensa sitä koskevia tavoitteita.

“Edistyksellisimmät ovat esimerkiksi sisällyttäneet luontovaikutukset viralliseen riskinhallinta-arvioonsa totutumpien markkinariskien tapaan,” Helenius kertoo.

On sitten kysymys erikseen, kuinka riittäviä kulloisetkin toimet ovat luontokadon hälyttävyyden näkökulmasta. Kuten niin monissa ympäristöteemoissa, myös sijoitustoiminnan vastuullisuudessa kyse on vuorovaikutteisesta yhteispelistä, johon osallistuvat lukuisat yhteiskunnan toimijat rahoittajista yrityksiin ja aktivisteista poliittisiin päättäjiin.

Joka tapauksessa oma rooli ja vaikutusmahdollisuudet kannattaa tunnistaa – kosketti Aisopoksen faabelissa sitten enemmän talonpojan tai hanhen kohtalo.

Ilman vastuullista taloudenpitoa kultamunia ei pullahda edes saduissa.

Kuva: Milo Winter / Wikimedia Commons

Taneli Rajala on säätiömme viestinnän asiantuntija.