Tiina ja Antti Herlinin säätiöstä on tullut merkittävä rahoittaja kansainvälisellä teräskentällä, jossa suuryritykset ottavat askelia kohti huomattavia päästövähennyksiä. Säätiömme ympäristöhankkeiden johtaja Harri Lammi kertoo, mitä tapahtui strategiakokouksessa Etelä-Koreassa.
Bussi nytkähtää liikkeelle. Seurueemme korealainen opas tarttuu mikrofoniin ja toivottaa tervetulleeksi kiertoajelulle. Kovin tavallisia nähtävyyksiä ei tällä kertaa ole luvassa. Katselen ikkunasta harmaata maisemaa, jossa tehdään terästä. Ylleni kohoaa ensin yksi kuonan mustaama hiilimasuuni, sitten toinen, kunnes kolmas, neljäs, viides… Masuuneja seuraa valssaamo, joka kaulii punahehkuvaa terästä.
Bussi etenee, mutta maisema ei vaihdu. Kierrämme teollista kompleksia, joka jatkuu kilometrien mitalta.
Maailman suurin terästehdas on pöyristyttävän iso organismi, ja sillä on kova nälkä. Se syö joka päivä laivakaupalla kivihiiltä ja rautamalmia, jotka se pukkaa toisesta päästä teräsrullina ja -palkkeina maailmalle. Käyttämänsä kivihiilen takia Etelä-Korean Gwanyangissa sijaitseva tehdasalue on yksi maailman suurimmista päästölähteistä. Sitä operoi korealainen teräsjätti Posco, jonka tehtaalla vierailu kuului tämänvuotisen teräsaiheisen strategiakokouksemme ohjelmaan.
Strategiakokous toi yhteen teräsalan murroksen tärkeitä vaikuttajia
Osallistuin toukokuussa toista kertaa järjestettyyn, kansainväliseen järjestöjen ja säätiöiden terässtrategiakokoukseen Soulissa. Viime vuonna Tiina ja Antti Herlinin säätiö ajoi ja rahoitti ensimmäistä kokousta Saksassa, johon osallistui odotuksemme ylittäen jopa 80 vaikuttajaa kymmenistä organisaatioista. Tänä vuonna Soulissa joukko laajeni jo 120 osallistujaan.
Sen, mitä teemme terästuotannon päästöjen vähentämiseksi Euroopassa, pitää vaikuttaa muutokseen myös Aasiassa ja ennen kaikkea Kiinassa.
Mikä tärkeintä, tänä vuonna monet osanottajista olivat Aasiasta, jossa valtaosa maailman teräksestä tuotetaan ja päästövähennysten haasteet ovat varsin kiperiä. Koska yksin Kiinassa valmistetaan puolet maailman teräksestä, uskomme, että sen mitä teemme terästuotannon päästöjen vähentämiseksi Euroopassa, pitää vaikuttaa muutokseen myös Aasiassa ja ennen kaikkea Kiinassa.
Suomalais-ruotsalainen SSAB on jo osoittanut, että kivihiilen korvaaminen sähköuuneilla ja vedyllä on mahdollista. Tekniikan skaalaaminen Aasiaan vaatii kuitenkin todella paljon puhdasta sähköä ja sen infrastruktuuria. Toisin sanoen nykyisen kaltaisia keskitettyjä teräksentuotantolaitoksia ei voi sormia napsauttamalla muuttaa puhtaiksi.
Säätiömme työ sysää teräskenttää kohti merkittäviä päästövähennyksiä
Tiina ja Antti Herlinin säätiö on vuoden aikana rahoittanut erilaisia terästuotannon päästövähennyksiin liittyviä hankkeita yli 2,2 miljoonalla eurolla.
Koreassa tapasimme lukuisia toimijoita, joita säätiö on tuonut kenttään, esimerkiksi järjestöjä, tutkijoita, kampanjatoimijoita ja rahoituskampanjan tekijöitä. Olemme lisänneet toimijoiden välistä yhteistyötä ja etsineet uusia vaikutusketjuja. Säätiöstämme on tullut kentällä merkittävä kansainvälinen rahoittaja. Olemme olleet rahoittamassa noin viidennestä kokoukseen osallistuneista organisaatioista ja näiden teräsprojekteista, joista monet ovat organisaatioiden ensimmäisiä avauksia terästyöhön. Rahoituksemme käynnistäminen projektien kautta olemme tuoneet teräskenttään noin neljänneksen kokoukseen osallistuneista ihmisistä.
Yksi keskeinen hankealueemme on ollut vihreän teräksen kysynnän lisääminen. Siksi olemme käynnistäneet ja laajentaneet autoteollisuuden teräksen hankintaa siivoavia kampanjahankkeita, kuten The Sunrise Projectin koalitiota nimeltä Lead the Charge. Autoteollisuus on solmimassa ensimmäisiä hankintasopimuksia vähäpäästöisestä teräksestä teräsyhtiöiden kanssa sekä Pohjoismaissa että Aasiassa.
Uskomme, että autoteollisuuden luoman kysynnän ajamat investoinnit fossiilivapaaseen ja vihreään teräkseen tulevat laskemaan näiden puhtaampien teräslaatujen hintaa. Sen seurauksena vihreän teräksen kysyntä voi laajentua myös rakennusteollisuuteen, joka hankkii valtaosan maailman teräksestä.
Maailman suurimpiin kuuluva teräsyhtiö kuuntelee sijoittajia tarkasti
Toinen iso hankealueemme on ollut sijoittajatyö, jossa olemme rahoittaneet sekä analyysia teräsyhtiöiden strategioista ilmaston näkökulmasta että kampanjoita, joilla yhtiöitä haastetaan muuttamaan strategioitaan. Lisäksi olemme tukeneet järjestöjen työtä, jolla on tuettu tieteeseen perustuvan tiekartan integroimista teräsyhtiöiden ilmastotavoitteisiin, mitä sitten sijoittajat puolestaan voivat alkaa näitä yhtiöiltä vaatia.
Sijoittajatyö on jo alkanut tuottaa tulosta. Säätiömme rahoituksella järjestö nimeltä Australasian Centre for Corporate Responsibility (ACCR) on koonnut yhteen joukon Pohjois-Euroopan sijoittajia, jotka ovat vaatineet Japanin suurimmalta teräsyhtiöltä Nippon Steeliltä ohjelmaa päästöjen vähentämiseksi. Vaikuttamistyöhön yhdistettiin säätiömme rahoittaman Transition Asia -järjestön analyysia Nippon Steelin haasteista ja mahdollisuuksista.
Terässtrategiakokouksemme aikana Nippon Steel ilmoitti, että se suostuu ACCR:n kokoamien pohjoismaisten sijoittajien vaatimuksiin. Toisin sanoen se ilmoitti alkavansa rakentaa sähköllä toimivia valokaariuuneja ja sulkevansa vastaavasti hiilimasuunejaan, kun ne tulevat uusimisvaiheeseen.
Parhaillaan kaksi Nippon Steelin masuunia on odottanut uusimista. Niiden toiminnan hiilidioksidipäästöt ovat arviolta 10–14 megatonnia, joka on samaa luokkaa kuin Suomen liikenteen päästöt. Kampanjatyön tarkoitus on varmistaa, että nämä masuunit pysyvät suljettuina ja loputkin 11 masuunia korvataan puhtaalla teräksentuotannolla mahdollisimman nopeasti.
Kokouksemme aikana Japanin suurin teräsyhtiö ilmoitti suostuvansa hiilimasuunien sulkemista koskeviin vaatimuksiin.
Työtä on yhä paljon. Nippon Steel haluaa kehittää masuunitekniikkaa, mutta ilman näyttöä siitä, että päästöt vähenevät näillä keinoilla tarpeeksi. Terästä sulattava valokaariuunitekniikka taas vaatii paljon sähköä, joka pitää tehdä puhtaasti, ja tässä Japanilla on paljon tekemistä. Nippon Steel on myös tiettävästi viestinyt maan hallituksen suuntaan, että maa tarvitsee uuden ohjelman uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi, jos teräsinvestointeja halutaan lisää.
Tämän lisäksi valokaariuunit tarvitsevat joko lisää kierrätysterästä ja kierrätyksen tehostamista tai lisää puhtaasti tuotettua rautasientä, jota saadaan esimerkiksi vetypelkistyksen avulla. Tarvittavan vedyn tuottaminen puhtaasti vaatii merkittävästi puhdasta sähköä. Syntyykö tämä tuotanto Japaniin vai jonnekin muualle, esimerkiksi Australiaan, josta se tuotaisiin Japaniin? Sen aika näyttää.
Teollinen murros etenee lupaavasti, ja säätiömme rahoittaa työn vauhdittamista myös jatkossa
Vastaava kysymys kuuluu maailman suurimmasta terästehtaasta Koreasta. Näyttää todennäköiseltä, että teräksen tuotanto jakaantuu osiin ja pienempiin yksiköihin sen mukaan missä on tarjolla sekä edullista että puhdasta sähköä ja rautamalmia, tai vaihtoehtoisesti kierrätysterästä. Voi olla, että suuret yksiköt vähitellen korvautuvat tuotantoverkostolla, jonka sisällä käytetään välillä vedyllä tuotettua rautasientä, välillä kierrätysterästä.
Näin näyttää käyvän ensimmäisenä Pohjoismaissa, jonne on syntymässä vedyntuotantoa, rautasientä pelkistäviä pellettilaitoksia sekä valokaariuuneihin perustuvia teräksen tuotantolaitoksia. Nämä investoinnit syntyvät tällä hetkellä rannikon läheisyyteen paikkoihin, joissa on parhaiten tarjolla edullista ja puhdasta uusiutuvaa sähköä.
Tulevina vuosina Tiina ja Antti Herlinin säätiö jatkaa lupaavassa kasvuvauhdissa olevien ekosysteemien rakentamista terästoimijoiden välille. Yhä tärkeämmässä roolissa on kansainvälisen järjestö- ja sijoittajatyön sekä yritysyhteistyön kautta vaikuttaminen Aasiaan, jossa haaste on suurin.
Korean kokouksen myötä vahvistui käsitys siitä, että aasialaiset toimijat ovat selvästi valmiita ottamaan haasteen vastaan.
Kuvat: Harri Lammi
Harri Lammi on säätiömme ympäristöhankkeiden johtaja.