Kirjoittaja: TAH-säätiö
Yksi Tiina ja Antti Herlinin säätiön ympäristöohjelman viidestä kohdealueesta on päästötön lämpö. Mikä on tilannekuva ja keskeisimmät ongelmat lämmöntuotannossa tällä hetkellä? Minkälaisia polttoon perustumattomia vaihtoehtoja kaukolämmön tuotantoon on olemassa? Minkälaisilla askelilla muutosta kohdealueella on tehtävissä, ja miten tarvittavia päätöksiä voidaan vauhdittaa?
Lämpö on erityisesti talvella kodin perustarve. Suomalaisissa kaupungeissa sitä saadaan monin paikoin kaukolämpönä ja usein sähkön ja lämmön yhteistuotantona. Kaukolämpöä käytetään kotien lisäksi myös teollisuuden varastojen lämmittämiseen.
Vaadittava lämpö muodostaa merkittävän osan kaupunkien energian kulutuksesta, ja samalla sillä on iso rooli ilmastopäästöjen määrässä. Tällä hetkellä hiilivoimalat kaukolämmön tuottajina muodostavatkin merkittävän esteen päästöttömään energiajärjestelmään siirtymiselle niin Keski- ja Itä-Euroopassa kuin Pohjois-Aasian maissa. Esimerkiksi Kiinassa lähes 40 prosenttia hiilivoimalakapasiteetista tuottaa lämpöä yhdyskunnille.
Hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtyminen vaatii siis hiilestä irtaantumisen myös lämmöntuotannossa. Vaikka sähköä voidaan tuottaa päästöttömästi ja näin korvata hiilivoimaloita, puhtaat ja tehokkaat tavat tuottaa, varastoida ja käyttää lämpöä ovat vasta kehitteillä. Erityisen haasteensa muutokseen tuo se, että kaukolämpövoimaloiden polttoaineen korvaaminen maakaasulla tai biomassalla on usein hyvin ongelmallista. Maakaasu aiheuttaa kokonaisuudessaan lähes hiilen veroiset ilmastopäästöt, biomassan päästötase taas vaihtelee sen lähteestä riippuen, ja vähäpäästöiset lähteet ovat usein kooltaan rajallisia. Lisäksi monet biomassan lähteet ja niiden tuotanto voi uhata luonnon monimuotoisuutta.
Tämä tuo jälleen esiin sen, miten tärkeää kokonaisvaltainen tarkastelu on, kun päästövähennyksiä tavoitellaan. Ratkaisut ilmastokriisiin, eli keinot leikata päästöjä, eivät siis saa kiihdyttää muita ympäristökriisin viheliäitä ongelmia.
Mikä siis nyt neuvoksi
Lämmöntuotannossa päästövähennyksiä voidaan saada aikaan tuottamalla kaukolämpöä hajautetummin ja polttoon perustumattomilla ratkaisuilla, kuten lämpöpumpuilla ja maalämmöllä, ja toisaalta lämmön varastoinnilla ja sen älykkäämmällä käytöllä. Vaihtoehdot voivat perustua esimerkiksi teollisuuden hukkalämmön parempaan talteenottoon tai syvältä maaperästä saatavaan geotermiseen lämpöön. Lisäksi on edelleen aiheellista tarkastella lämmöntarpeen vähentämisen ja joustamisen mahdollisuuksia niin teollisuuden varastoissa kuin asuinrakennuksissa. Tyhjillään oleva varastorakennus ei välttämättä tarvitse samaa sisälämpötilaa kuin käytössä oleva.
Hiilivoimaloiden korvaaminen kaukolämmössä tapahtuu kaupungeissa, jotka ovat lämmön merkittävimpiä kuluttajia. Vaikka yritykset tekevätkin lopulta energiainvestoinnit, kaupunkien keskustelut ja päätökset ilmastopolitiikasta ovat tärkeitä ohjaavia tekijöitä. Paikallistason ilmastokeskustelu ja politiikka voivat vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi alueellinen energiayhtiö päättää kaukolämpönsä tuottaa.
Kaupunkitason kampanjoista globaaliin vaikutukseen
Siirtymää on mahdollista vauhdittaa usealla keinolla. Keskustelun ja ohjauksen avulla voidaan tukea hankkeita, jotka edistävät kaukolämpöyhtiöiden investointeja uusiin ratkaisuihin.
Keskeistä on myös hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, miksi laajamittaisesti polttoon perustuva lämmöntuotanto on ongelma. Siksi kohdealueeseen liittyviä eri toimijoita, rahoittajista kansalaisjärjestöihin, tulee koota yhteen. Esimerkiksi kaupunkitason kansalaisaktivismi paremman ilmanlaadun puolesta on sidoksissa lämmöntuotantoon, sillä hiilivoimalat ovat myös merkittävä ilmansaasteiden lähde. Kansalaisten aktiivisuudella ja kampanjoinnilla on myös roolinsa kaupunkipolitiikan päätöksenteon ohjaamisessa kohti päästötöntä kaukolämpöä. Energiahaastekilpailut, ystävyyskaupungit ja muut verkostot voivat vauhdittaa toimillaan muutosta. Lisäksi muutokseen tarvitaan polttoon perustumattomien teknologioiden kaupallistamista sekä sijoitusvarojen ohjaamista näihin uusiin ratkaisuihin.
Tiina ja Antti Herlinin säätiö edellyttää kumppanuushankkeiltaan päästövähennysten lisäksi skaalautuvuutta, eli kykyä kasvaa pienemmistä kokeiluista muualla toistettaviksi malleiksi. Päästöttömien ratkaisujen kehittäminen ja edistäminen esimerkiksi Helsingissä tai Varsovassa voi lopulta johtaa ratkaisujen skaalautumiseen niin alueellisesti kuin maailmanlaajuisesti. Onnistuessaan toimiva ratkaisumalli voidaan toteuttaa laajemmin Itä-Euroopassa tai Pohjois-Aasiassa, joissa päästövähennyksille on valtaisa tarve.
Olennaista onnistumiselle on eri toimijoita ja verkostoja yhdistävä yhteistyö, sillä siirtymään ei ole olemassa mitään yksittäistä ratkaisua, vaan se on usean osasen ja niiden liikkeiden summa. Tiina ja Antti Herlinin säätiö uskoo, kuten strategiaankin on kirjattu, että tavoitteet saavutetaan parhaiten verkostomaisessa yhteistyössä.