Rakennukset ja infrastruktuuri käyttävät noin puolet maailman teräksestä. Kun kaupungit kasvavat nopeasti Aasiassa ja Afrikassa, myös rakennusmateriaalien ilmastovaikutukset nousevat keskeiseen rooliin. Samalla rakennusalalla etsitään ratkaisuja vähähiilisempään rakentamiseen niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.
Infrastruktuurin rakentaminen kasvaa nopeasti monissa maailman suurissa talouksissa. Intiassa suunnitellaan esimerkiksi terästuotannon kaksinkertaistamista seuraavan 40 vuoden aikana, ja kasvusta yli puolet on menossa infrastruktuuriin ja rakentamiseen. Samalla kaupungistuminen kiihtyy myös Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa, joissa satojen miljoonien ihmisten odotetaan muuttavan kaupunkeihin tulevina vuosikymmeninä. Se tarkoittaa uusia asuntoja, teitä, siltoja ja sähköverkkoja – ja samalla valtavaa kysyntää teräkselle.
Teräksen ja sementin tuotanto kuuluu maailman päästöintensiivisimpiin teollisuudenaloihin: kumpikin vastaa noin 7–8 prosentista globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Siksi myös TAH-säätiö on kääntänyt huomionsa rakennusalaan. TAH-säätiö tukeekin tällä hetkellä useita hankkeita, jotka tarkastelevat rakentamisen päästöjä eri näkökulmista aina politiikkavaikuttamisesta rakennusalan uusien toimintamallien kehittämiseen ja käyttöönoton esteiden selvittämiseen.
Valtavirta 2030 tekee vähähiilisistä rakennustuotteista valtavirtaa Suomessa
Suomalaisessa rakentamisessa vähähiilisyys ei vielä ole normi. Green Building Council Finland haluaa muuttaa sen, ja työkaluksi on otettu Valtavirta 2030 -hanke.
”Energiatehokkuudesta on 10–15 vuoden aikana tullut valtavirtaa, ja me haluamme tehdä vähähiilisyydestä yhtä normaalin lähtökohdan”, yhteiskuntasuhdepäällikkö Liina Länsiluoto.
Hankkeen alussa viime vuonna tehtiin laaja kartoitus kiinteistö- ja rakennusalan toimijoiden keskuudessa, ja sen pohjalta Green Building Council Finland keräsi jo kymmenenkohtaisen ”korjaussuunnitelman”.
”Sen keskeinen analyysi on, että vähähiilisiä rakennusmateriaaleja on markkinoilla jo hyvin tarjolla, mutta niitä ei kaikissa hankkeissa vielä valita”, Länsiluoto sanoo.
Hänestä onkin tärkeää saada julkiset ja yksityiset tilaajat motivoitua vähähiilisyyteen.
Tärkeimmät vähähiiliset materiaalit ovat teräs, betoni ja osin puu.
”Mutta puurakentamisessakin aika iso osa massasta on betonia ja terästä”, Länsiluoto muistuttaa.
Vähähiilisempi rakentaminen ei automaattisesti tarkoita kalliimpaa rakentamista. Jos vähähiilisyyden ottaa lähtökohdaksi, säästöjä voi tulla esimerkiksi materiaalitehokkuudesta ja siitä, että rakennukset suunnitellaan helposti korjattaviksi, muunneltaviksi ja uudelleenkäyttöä ajatellen.
”Myös rahoitus voi olla halvempaa ja tietyt vuokralaiset voivat kokea vähähiiliset rakennukset houkuttelevina. Myös verotuksella voitaisiin saada vähähiilistä rakentamista halvemmaksi”, Länsiluoto sanoo.
Valtavirta 2030 pyrkiikin kartoittamaan monia eri vaihtoehtoja vähähiilisyyden edistämiselle. Hankkeessa haastatellaan esimerkiksi kuntia ja yrityksiä, jotka ovat jo tehneet vähähiilisiä ratkaisuja, ja samaan aikaan tarkoitus on käydä keskusteluja rahoittajien eli pankkien ja suurien sijoittajien kanssa. Lisäksi vaikutetaan päättäjiin, jotta vähähiiliselle rakentamiselle luotaisiin hyvät kannustimet.
”Unelmana olisi konseptoida malli, josta toivottavasti olisi hyötyä myös muissa maissa”, Länsiluoto sanoo.
Japani vihertää rakentamista uudella politiikalla
Vihreä teräs on myös yhä kuumempi puheenaihe Japanin rakennusalalla. Japanissa on tarkoitus ottaa käyttöön vuodesta 2028 lähtien järjestelmä, joka edellyttää elinkaaren aikaisten päästöjen laskentaa suurille rakennuksille.
TAH-säätiö on tukenut japanilaista Renewable Energy Institutea, joka selvittää, mitkä vihreän teräksen esteet ovat, miten kysyntää voitaisiin kasvattaa ja millaisella politiikalla vihreää siirtymää olisi hyvä tukea. Hankkeen tutkimus rakennusten materiaalipäästöistä julkaistaan lähiaikoina.
Japanissa harjateräs on käytännössä sataprosenttisesti kierrätettyä tai valokaariuuneissa romuteräksestä tehtyä, mutta rakenteiden teräksen suhteen yritykset ovat haluttomampia käyttämään kierrätettyä tai romuterästä, kertoo vanhempi tutkija Sayo Okada.
”Japanissa on paljon maanjäristyksiä, ja meillä on monia maita tiukemmat seismiset vaatimukset teräkselle. Sen täytyy olla hyvin lujaa, sitkeää ja muovautuvaa, tasalaatuista ja hyvin hitsattavaa, jotta se kestää järistysten seismisen energian ja liikkeet.”
Vaikka Japanissa tehdään jo laadukasta romuterästä, palkkeihin yritykset haluavat kuitenkin masuuneilla tehtyä, perinteistä terästä.
Päästökauppaa vai aidosti vihreää?
Japanissa mainostetaan tällä hetkellä paljon päästöoikeuksien kaupalla ”viherrettyä” terästä.
”Japanissa tätä kutsutaan GX- tai vihreän muutoksen teräkseksi”, sanoo ilmastotyön päällikkö Yuko Nishida.
Osa yrityksistä on kuitenkin haluttomia käyttämään päästökaupattua terästä, koska kysyntyäpuolellakin ymmärretään, että päästökaupalla laskennallisesti päästöttömäksi tehty teräs ei ole aidosti päästötöntä. Nishida toivookin, että päättäjät antaisivat selkeät ohjeet siitä, kuinka paljon vähäpäästöistä ja päästökaupattua terästä rakennusalalla tulisi käyttää.
”Se on kuitenkin kalliimpaa, joten ohjausta tarvitaan.”
Yksi mahdollisuus politiikkaohjaukselle on juuri vuonna 2028 voimaan tuleva ohjeistus rakennusten elinkaaren päästöjen laskemisesta.
Nishida muistuttaa, että vaikka vähäpäästöisen teräksen hinta on yksi este rakennussektorin vihrertämiselle, se ei ole ainoa. Japanissa eurooppalaistyylisiä ympäristöselosteita ei ole vielä saatu laajalti käyttöön ja rakennusala vaatisi kipeästi digitalisaatiota. Esimerkiksi vähäpäästöisen teräksen seuranta logistiikkaketjussa tehdään tarralapuilla käsin, jolloin virheiden mahdollisuus on ilmeinen. Myös jakeluketju on jäykkä ja vanhanaikainen.
”Rakennusalalla on myös paljon pitkäikäisiä käytäntöjä ja sääntöjä. Meidän pitää modernisoida ja jouhevoittaa montaa asiaa samaan aikaan.”
Kuva: Pravin Rahangdale, Unsplash