Seuraavien vuosikymmenten aikana maailmaan rakennetaan valtava määrä uutta infrastruktuuria, mikä kasvattaa teräksen ja sementin kysyntää. Siksi TAH-säätiökin tutkii eri tapoja vähentää rakennusalan päästöjä.
Maailman teräksestä noin 52 prosenttia käytetään rakennusten ja infrastruktuurin rakentamiseen. Siksi TAH-säätiössäkin halutaan edistää vihreän teräksen kysyntää myös rakennusalalla, kertoo säätiön ympäristöhankkeiden päällikkö Minna Vares.
”Meidän strategiassamme kysynnän kärkenä on ollut autoteollisuus, mutta siirtymä siellä on ollut sen verran pienimuotoista, että on syytä katsoa myös suurinta teräksen käyttösektoria, rakentamista.”
Rakennusten materiaalipäästöjen pohtiminen on Minna Vareksen mukaan kohtuullisen uusi ala. Aiemmin on keskitytty enemmän käytönaikaisiin päästöihin, kuten lämmitykseen, mutta nyt kun rakennusten käytönaikaiset päästöt ovat laskeneet esimerkiksi energiatehokkuuden myötä, materiaalien suhteellinen osuus päästöistä on kasvanut.
”Lisäksi materiaalipäästöt tulevat etupainotteisesti rakennusvaiheessa, kun käytönaikaiset päästöt kumuloituvat pikkuhiljaa vuosikymmenten aikana,” Vares kertoo.
Terästä on rakennuksissa käytännössä kolmessa eri muodossa: seinämateriaaleissa ja kattolevyissä on levyterästä, rakenteissa teräspalkkeja ja betonin sisällä harjaterästä.
TAH-säätiö ajaa vihreän teräksen käyttöä erityisesti levyteräksessä, jota myös autoteollisuus hankkii. Jos suuret rakennusliikkeet sitoutuisivat tilaamaan sitä, tällä olisi Vareksen mukaan katalyyttinen vaikutus vihreän teräksen investointeihin ja halvemmat hinnat voisivat jouduttaa vihreän teräksen käyttöä myös autoteollisuudessa.
Teräksen päästöjä voi vähentää myös uudelleenkäytöllä ja materiaalitehokkuudella, eli käyttämällä terästä vähemmän. Kehitteillä on esimerkiksi lujempia teräslaatuja, jolloin terästä, jolloin vähemmällä määrällä terästä saataisiin yhtä turvallisia rakennuksia.
”Rakenneteräksessä uudelleenkäyttö on ensimmäinen keino, ja harjateräksessä taas käytön vähentäminen”, Vares sanoo.
Teräksen ilmastovaikutuksia määrittää myös se, missä päin maailmaa se lopulta tuotetaan.
“Merkittävä osa Euroopan romuteräksestä viedään tällä hetkellä Turkkiin, jossa siitä tehdään harjaterästä. Jos se romu pidetään kierrätyksen nimissä EU:ssa, niin lopputulos on se, että Turkissa aletaan tuottaa terästä masuuneilla.”
Silloin ilmaston kannalta tilanne on entisellään. TAH-säätiö tukeekin tällä hetkellä useita hankkeita, jotka tarkastelevat rakentamisen päästöjä eri näkökulmista.
Hyvä EU-laki, kunhan sitä noudatetaan
Rakennusten koko elinkaaren päästöistä säädellään nykyään myös EU-laissa. Euroopan unionin vuonna 2024 uudistetussa energiatehokkuusdirektiivissä edellytetään, että rakennuksissa huomioidaan käytön aikaisten päästöjen lisäksi myös materiaalipäästöt.
Se oli onnistuminen TAH-säätiönkin rahoittamalle ECOS-järjestölle ja muille, jotka lobbasivat Brysselissä kunnianhimoisen lain puolesta. EU:n jäsenmaiden on nyt päivitettävä lainsäädäntönsä direktiivin mukaiseksi.
ECOSin ohjelmapäällikkö Thomas Trevisan sanoo, että jos hänellä olisi taikasauva, hän toivoisi, että tämä laki toteutettaisiin niin kunnianhimoisesti ja kaikki alkaisi niin jouhevasti, kuin tekstissä määritellään.
Rakennuksista ei kuitenkaan tule vähähiilisiä automaattisesti lait säätämällä, vaan vaikuttamistyötä pitää edelleen jatkaa.
Jäsenmaat eivät välttämättä toteuta EU-lakia tai säätävät siitä omissa lainsäädännöissään eri lailla kuin me toivomme. Osa maista käyttää lainsäädännön harmaata aluetta hyödykseen. Komissiokaan ei välttämättä vahdi, että jäsenmaat säätävät lait odotetusti.
”On siis tärkeää pysyä valppaana, jotta lain kunnianhimoinen taso säilyy”, Trevisan sanoo.
Hänestä suurin vastustus kunnianhimoiselle ilmastotyölle rakennusalalla tulee tällä hetkellä haluttomilta jäsenvaltioilta, ei niinkään alan suurilta yrityksiltä.
”Tällä hetkellä rakennusalan suurimmat äänet ovat uudistusten puolella, mutta olemme myös nähneet, että kun tuuli kääntyy, asian puolustajista voi nopeasti tulla sen vastustajia.”
Samaan aikaan energiatehokkuusdirektiivin kanssa uudistettiin rakennustuoteasetus. Siinä ilmastovaikutusten ilmoittamista laajennetaan, ja yhä useammilta rakennusmateriaaleilta edellytetään yhtenäisiä ympäristöä koskevia tietoja.
Standardeihin vaikuttaminen on hitaampaa
Rakennusala on voimakkaasti standardoitu. Se tarkoittaa, että alan yritykset, viranomaiset ja muut sidosryhmät sopivat lakien toteuttamisen teknisistä yksityiskohdista: miten esimerkiksi rakennusmateriaalien ominaisuudet ja päästöt mitataan ja miten ne ilmoitetaan.
Standardien perusteella tuotteille myönnetään merkintöjä, esimerkiksi EU:ssa vaaditaan harmonisoitujen standardien mukaisia CE-merkintöjä, jotta tuotteita voi myydä EU:n alueella. Valtioilla on myös omia standardejaan, mutta käytännössä usein viitataan harmonisoituihin EU-standardeihin.
Rakennusten tason standardi on ollut olemassa jo vuosikymmenen, ja sen uudistettu versio on tulossa julki tänä vuonna. Rakennusmateriaalien standardien uudistaminen taas on alkamassa tänä vuonna. ECOS pyrkii varmistamaan, että uudistusprosessi on mahdollisimman perinpohjainen.
”Meidän pitää luoda painetta, että standardista saadaan kunnianhimoinen ja järkevä, ” ECOSin ohjelmapäällikkö Thomas Trevisan sanoo
Teräksen uudelleenkäyttö odottaa vielä läpimurtoa
TAH-säätiön tuella ECOS pystyy pureutumaan teräksen päästöihin eri vaiheissa, tuotannosta kierrättämiseen ja uusiokäyttöön. ”Uudelleenkäytössä olisi paljon tehtävää Euroopan unionissa”, Trevisan sanoo.
Tällä hetkellä Euroopassa valmistellaan kiertotalouslakia, ja ECOS tekee työtä, jotta teollisuus tukisi kiertotaloutta monin eri tavoin.
”Kiertotalous ei ole vain kierrättämistä, vaan se lähtee energiankulutuksesta ja materiaalitehokkuudesta, ja sitten kiivetään ikään kuin tikapuita ylöspäin. Uudelleenkäyttö on hyvä esimerkki.”
Yksi alan viime vuosien isoista saavutuksista on tekninen raportti, joka tarjoaa menetelmän purettujen terästuotteiden ”käyttöarvon” järjestelmälliseen arviointiin. Raportti toimii käytännön käsikirjana purkutilanteisiin: se opastaa, mitä tarkastuksia, mittauksia ja selvityksiä pitää tehdä, jotta teräselementti voidaan luokitella korkean uudelleenkäyttöpotentiaalin teräkseksi, matalamman potentiaalin teräkseksi tai kokonaan käyttökelvottomaksi.
Alan toimijoille tämä lähestymistapa on Trevisanin mukaan merkittävä harppaus, sillä se vie teräksen uudelleenkäytön pois yksittäisten toimijoiden mutu‑arvioista ja kohti yhteisiä, läpinäkyviä pelisääntöjä. Uudelleenkäyttö on yksi esimerkki keinoista, joilla rakennusala pyrkii vähentämään materiaalien ilmastovaikutuksia.
Kuva: Christian Lue, Unsplash