Ilmastopolitiikan ja kestävän rahoituksen asiantuntija Matti Kahra on nimitetty TAH-säätiön hallitukseen. Hän tuo mukanaan yli viidentoista vuoden kokemuksen ilmasto- ja energia-asioista yksityiseltä ja julkiselta sektorilta sekä vahvan näkemyksen siitä, miten rahoitus, politiikka ja teollisuus voivat yhdessä vauhdittaa kestävyysmurrosta.
TAH-säätiön hallituksen jäsenenä aloittava Matti Kahra on työskennellyt pitkään ilmasto- ja energiapolitiikan ytimessä, niistä viime vuodet pankkialalla. Kahden lapsen isä on luonnossa liikkuja, joka kertoo olevansa talvien ja erämaiden ystävä. ”Talvien hupeneminen on minulle henkilökohtaisesti iso huolenaihe. Samalla se on myös motivaation lähde – haluan olla mukana etsimässä ratkaisuja ilmastonmuutokseen.”
Kahra on seurannut ilmastopolitiikkaa Kööpenhaminan ilmastokokouksesta 2009 lähtien. Hän on nähnyt, miten kahta askelta eteenpäin seuraa usein yksi taaksepäin – mutta myös sen, miten nopeasti muutos voi tapahtua, kun olosuhteet ovat otolliset.
”Energiasektori on muuttunut kymmenessä vuodessa valtavasti, ja se antaa toivoa. Siirtymä sähköön, uusiutuviin energialähteisiin ja sähköautojen yleistyminen ovat esimerkkejä siitä, että muutos on mahdollinen. Nyt pitää vain oppia niistä kokemuksista ja soveltaa niitä muille toimialoille – rakentamiseen, teollisuuteen ja kulutukseen. Ja vaikka monesti tuntuu, että muutos etenee hitaasti, se voi myös nopeutua yllättävän nopeasti, kun syntyy kriittinen käännekohta.”
TAH-säätiön tapa ajatella teki vaikutuksen
Kahra kertoo tutustuneensa TAH-säätiöön sen perustamisen aikoihin, mutta kiinnostus syveni erityisesti vuosina 2019–2020, kun säätiö alkoi keskittyä ilmastonmuutoksen hillintään ja ratkaisujen skaalaamiseen.
”Säätiön halu olla osa kestävyysmurroksen vauhdittamista teki vaikutuksen. Juuri sitä tarvitaan tässä ajassa – rohkeutta katsoa isoa kuvaa ja miettiä, miten ratkaisuja saadaan nopeasti liikkeelle.”
Säätiön kehitystä läheltä seurannut Emma Herlin jakaa Kahran näkemyksen rohkeasta ja systeemisestä tavasta toimia. Hänen mukaansa säätiöiden rooli yhteiskunnallisessa muutoksessa on toimia uudistajina.
”Säätiöillä on mahdollisuus kokeilla, olla esimerkkejä ja synnyttää uusia toimintatapoja, joita yhteiskunta voi myöhemmin omaksua laajemmin. Erityisesti ilmastokysymyksissä, joissa päätöksenteko saattaa olla hidasta ja byrokraattista, säätiöt voivat toimia luovana voimana ja kirittää yhteiskunnallista päätöksentekoa.”
Myös Kahra näkee TAH-säätiöllä erityisen mahdollisuuden vahvistaa ilmastoratkaisujen asemaa päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hän korostaa tiedon, vuoropuhelun ja konkretian merkitystä.
”Säätiö voi olla se toimija, joka yhdistää tutkimuksen, päätöksenteon ja käytännön toimijat. Kun tieto jalostetaan ymmärrettäväksi ja sen avulla osoitetaan, mitä kukin voi tehdä, voidaan vauhdittaa todellista muutosta. Lisäksi kansainvälinen verkottuminen on tärkeää – Suomen vahvuus on ollut pragmaattinen tapa tehdä ja rakentaa luottamusta, ja sitä osaamista maailma tarvitsee. Myös meillä on opittavaa muualta.”
Oppimista, uudistumista ja rohkeutta kokeilla
Herlin muistelee matkaansa säätiössä kiitollisena. ”Olen ollut mukana vuodesta 2014 ja saanut oppia säätiötyöstä kädet mullassa. Alussa teimme paljon kaiken itse. Samalla opimmme, mitä säätiötyö todella on.”
Herlinin suurin oivallus hallituskausien aikana on ollut systeemiajattelun omaksuminen. ”Säätiötyön ansiosta olen alkanut ymmärtää systeemisen muutoksen käsitettä. Nyt katson maailmaa systeemilasien läpi, enkä enää osaisi toisin.”
Hän toivoo, että TAH-säätiö jatkaa kunnianhimoisia päästövähennystavoitteita ja samalla sillanrakentamista eri toimijoiden välillä. ”Nämä kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois – ne täydentävät toisiaan”, Herlin sanoo.
Halu oppia ja edistää kunnianhimoista strategiaa
Uudelta hallitusrooliltaan Kahra odottaa ennen kaikkea oppimista. ”On hienoa päästä seuraamaan läheltä, miten säätiö toteuttaa kunnianhimoista strategiaansa ja vie ilmastoratkaisuja eteenpäin. TAH-säätiössä on paljon fiksuja ihmisiä, ja haluan kuunnella ja oppia heiltä.”
Kahra pitää tärkeänä vuoropuhelua tieteen, tutkimuksen ja päätöksenteon välillä sekä sitä, että säätiö pysyy eturintamassa ilmaston ja rahoituksen muuttuvassa kentässä. ”Tämä vuosikymmen on ratkaiseva. Tarvitsemme tekoja, joilla voimme vielä kääntää kehityssuuntaa ja pitää kiinni planetaarisista rajoista. Asiat voivat mennä nopeasti huonoon suuntaan – mutta myös hyvään. Juuri se motivoi minua: tässä ajassa tuntuu erityisen merkitykselliseltä olla mukana edistämässä muutosta, jos siihen vain on kanavia ja tapoja.”
Herlin kuvailee hallitukseen liittyvää Kahraa kokeneeksi ja näkemykselliseksi asiantuntijaksi – evästykseksi hän haluaa antaa vain muistutuksen tasapainon merkityksestä.
”Puistokatu fyysisenä paikkana tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä – välillä kannattaa antaa katseen levätä Kaivopuiston vanhoissa puissa ja niiden asukkaiden, lintujen ja muiden elollisten touhuissa”, Herlin sanoo.