Teknologiset ratkaisut melkein päästöttömään teräkseen ovat olemassa. Alkuinnostuksen jälkeen sijoitukset ovat kuitenkin laahanneet eikä massatuotanto ole päässyt käyntiin, sanovat asiantuntijat.
Innostus vähähiilistä terästä kohtaan oli vielä muutama vuosi sitten suurta, kun raudan valmistukseen kehitettiin uudenlaisia, vetyä käyttäviä uuneja.
Ensimmäisenä ”vihreää terästä” esitteli yleisölle ruotsalais-suomalainen SSAB vuonna 2021, ja sittemmin vastaavia pilottihankkeita on tullut joitain kymmeniä. Suomeenkin kaavaillaan vähähiilistä raudantuotantoa ja terästehdasta.
Sittemmin terästeollisuuden investoinnit vetyyn ovat kuitenkin edenneet hitaasti. Merkittävänä pullonkaulana on juuri vihreään raudantuotantoon käytettävä vihreä vety. Sen markkina on TAH-säätiön ympäristöhankkkeiden johtajan Harri Lammin mukaan pattitilanteessa: teollisuudessa vihreää vetyä haluttaisiin, mutta se nähdään toistaiseksi liian kalliina – ja hinnat pysyvät kalliina niin kauan kuin vetyä ei tehdä massatuotantona.
Koetuotanto osoittaa, että on puhtaampi tuotanto olisi mahdollista
Teknologia vihreään teräkseen on olemassa, ja pilottilaitoksista saadaan Harri Lammin mukaan hyvälaatuista terästä.
Sen hinnat ovat 20–30 prosenttia korkeampia kuin perinteisellä teräksellä, mutta kun hinta esimerkiksi autoteollisuudessa siirtyy kuluttajalle asti, hinnannousu auton kohdalla on noin prosentti.
Kiinalaisten sähköautotuotanto on kuitenkin pistänyt eurooppalaiset tuottajat vaikeuksiin, joten jokainen lisäprosentti kustannuksissa on Lammin mukaan niille kuin myrkkyä.
”Voisi olla eurooppalaisille valtti, että meidän sähköautomme ovat vähemmän saastuttavia kuin kiinalaisten, mutta sitä valttia ei ole vielä oikeastaan käytetty.”
TAH-säätiö on tehnyt yhteistyötä ja hankkeita autoteollisuuden kanssa, mutta nyt työtä on aloiteltu myös rakennusteollisuuden kanssa esimerkiksi Brysselissä, Tokiossa ja Hongkongissa, Lammi kertoo. Pöydällä on alustavia lupauksia siitä, että vähäpäästöistä terästä voisi käyttää liikerakentamisessa, sillä rakennusten pintarakenteisiin tuotetaan levyterästä samoissa tehtaissa, jotka tekevät vähäpäästöistä terästä autoteollisuudelle.
Sijoittajat voivat vaikuttaa
Yksi tehokas tapa vaikuttaa terästuotannon päästöttömyyteen on toimia sijoittajien kanssa. TAH-säätiö tukee esimerkiksi järjestöjä, ajatuspajoja ja tutkijoita, jotka tuottavat uusia analyysejä sijoittajien käyttöön.
”Ajatus on se, että investoijat pystyvät vaatimaan omistamiltaan teräyhtiöiltä ohjelmia siitä, miten ja he valmistautuvat vähäpäästöisyyteen”, Lammi sanoo.
TAH-säätiö on esimerkiksi rahoittanut ACCR-verkostoa, jossa pohjoismaiset sijoittajat ovat haastaneet japanilaisia teräsyhtiöitä päästövähennysohjelmiin. Monille pohjoismaisille sijoittajille teräsyhtiöt ovat suurimpien päästäjien joukossa heti fossiilisten polttoaineiden jälkeen. Jos he haluavat pitää portfolionsa vähäpäästöisenä, sijoittajat mielellään näkevät edistystä myös teräksen tuotannossa.
Keskustelujen pohjalta suurimmat japanilaiset teräsyhtiöt Nippon Steel ja suuri JFE ovat päättäneet alkaa investoida puhtaampiin valokaariuuneihin. Nippon Steelin omien arvioiden mukaan jo näillä ensimmäisillä investoinneilla vältetään vuodessa 3,7 Mt hiilidioksidipäästöt, mikä vastaa vajaata puolta Suomen tieliikenteen hiilidioksidipäästöistä.
Julkinen tuki investoinneille tärkeää
Siirtymä vihreään rautaan ja teräkseen vaatii paljon pääomaa, ja siihen tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä sijoituksia, sanoo teräksen dekarbonisaatiota edistävän kansalaisjärjestön Steelwatchin toiminnanjohtaja Caroline Ashley.
”Yleisen edun kannalta vihreä siirtymä on pitkällä aikavälillä erinomainen sijoitus, ja yhtiöitä pitää rohkaista siihen. On minusta hyvää julkisten rahojen käyttöä katalysoida sitä muutosta.”
Yhdysvalloissa oli vielä Joe Bidenin presidenttikaudella tukiohjelma IRA, jonka avulla aloitettiin lukuisia uusiutuvan energian ja myös muutamia puhtaan vedyn ohjelmia. Myös SSAB päätti laajentaa toimintansa Yhdysvaltoihin. Hanke kuitenkin kaatui – Lammin käsityksen mukaan siksi, ettei ketjua vedystä teräkseen saatu kuntoon ennen kuin Donald Trump tuli nousi jälleen presidentiksi ja tukiprosessi jäädytettiin.
Innovaatioita etsimässä
Caroline Ashley odottaa alalle innovaatioita. Hänestä alalla on kiinnostavia uudistajia, ja vihreitä siemeniä näkee ympäri maailman, Suomesta Namibiaan. Ashleysta on kiinnostavaa, että on kaivosyhtiöitä ja energiayhtiöitä, jotka ovat alkaneet kiinnostua vihreän raudan tuotannosta. Hän näkee, että maailmaan saattaa esimerkiksi syntyä vihreän raudan hubeja.
”Uusiutuvaa energiaa on hyvin vaikeaa rahdata, eikä vihreää vetyäkään oikein voi helposti kuljetella. Mutta vihreän vedyn kuljettaminen vihreänä rautana on taas paljon tehokkaampaa”, Ashley sanoo.
Erityisen kiinnostava yhtiö on ruotsalainen Stegra, joka on eräänlainen energia-alan startup. Sillä on valmisteilla koko ketju vihreästä vedystä teräkseen saakka.
Perinteisesti on ajateltu, että rauta- ja teräsalan innovaatiot tulevat Euroopasta ja Yhdysvalloista. Caroline Ashleyn mukaan näitä alueita pitää edelleen tuuppia pitämään tämä asema, mutta nykyään innovaatioita voidaan odottaa myös muualta maailmasta.
”Australiassa on paljon rautaa, mutta pääosa heidän rautamalmistaan ei ole tällä hetkellä yhteensopivaa valokaariuunien kanssa”, Ashley sanoo. ”He eivät kuitenkaan anna rautateollisuutensa kaatua, joten siellä tehdään varmasti innovaatioita, jotta tuotanto toimii vähähiilisessä tulevaisuudessakin.”
Myös eteläinen Afrikka on lupaava alue, Namibiassa on jo nyt pienimuotoista vihreän raudan valmistusta, Ashley sanoo. Brasiliassakin on ”huikea potentiaali”, koska Brasiliassa on paljon uusiutuvaa energiaa, kaivostoimintaa ja terästeollisuutta.
Lähi-itä taas on todennäköisesti tulevaisuuden vihreän raudan tuotantokeskus: siellä on valtavasti uusiutuvaa energiaa, ja Ashley uumoilee, että Lähi-itään tuodaan jatkossa rautamalmia, ja siellä siitä jalostetaan puhdasta rautaa maihin, joissa raudasta halutaan tehdä vihreää terästä. Kanadassa on myös huima potentiaali vihreän raudan valmistukseen.
Myös vedyn tuotannossa on innovoitavaa. Siinä Harri Lammi kääntää katseen Kiinaan.
”Ei ole vielä varmaa, onko heillä intressiä vihreää vetyyn ja teräkseen, mutta heistä voisi tulla vihreiden vetyteknologioiden suurvalta samalla tavalla kuin he tekivät aurinkosähkölle ja sähköautoille.”
Optimismin ja turhautumisen tasapaino
Terästeollisuudella on iso merkitys sille, kuinka paljon maailmassa lipsutaan 1,5 asteen lämpenemisen tavoitteesta. Ilmaston näkökulmasta olisi tärkeää, että terästeollisuus ei odottelisi dekarbonisaation kanssa 2040-luvulle, niin kuin nyt näyttää, Caroline Ashley sanoo.
Vaikka nyt monia puhtaan teräksen puolestapuhujia turhauttaa kehityksen hitaus, toivoakin on, Lammi ja Ashley sanovat.
”Meillä on tällaisia Stegran, JFE:n ja Nippon Steeling kaltaisia pieniä läpimurtoja, jotka näyttävät, että yhtiöt voivat ottaa puhtaan teknologian käyttöön”, Harri Lammi sanoo.
”Olen aivan varma, että rauta- ja terästeollisuus siirtyvät nettonolla-aikaan, mutta olen hyvin huolissani, että se tapahtuu liian hitaasti”, sanoo Ashley.
Toivo ei tosiaan poista sitä tosiasiaa, että ilmastonmuutoksen kanssa on kiire.
”Jokainen vuosi, mitä tässä kuhnaillaan ja mietitään investointeja ja katsotaan, mitä Trump tekee – kaikki se on myrkkyä päästövähennyksille”, Harri Lammi sanoo.
Blogin herokuva: Unsplash/Kumiko Shimizu