Kesäkuun eurovaaleissa äänestäjät ovat paljon vartijoina, kun ratkaistavana on polttavien ympäristökriisien, heikentyneen turvallisuustilanteen, kilpailukyvyn ja ihmisten toimeentulon ongelmavyyhti.
Tutkijoiden mukaan maapallolla on ylitetty jo kuusi yhdeksästä planetaarisesta turvarajasta, jotka ovat olennaisia ihmisten elinolosuhteiden ja hyvinvoinnin kannalta.
Keskustelemme nyt Euroopan tulevaisuudesta ympäristökriisien ajassa, jossa olemme matkalla kohti tuntematonta. Eurooppalaiset ovat ymmärrettävästi huolissaan maanosamme turvallisuustilanteesta. Sotilaallinen voima ei kuitenkaan takaa turvallista tulevaisuutta maailmassa, jossa elämän ekologinen perusta on vaarassa romahtaa.
Päättyneellä EU-kaudella Ursula von der Leyenin komission johdolla aloitettu vihreän kehityksen ohjelma Green Deal ja sen myötä tehty lainsäädäntö on kirittänyt eurooppalaista kestävyyssiirtymää: On päätetty esimerkiksi lisätä tuotteiden kestävyyttä, korjattavuutta ja uusiokäyttöä sekä vahvistaa yritysvastuuta ja rakennusten energiatehokkuutta. On vauhditettu vihreää teollisuutta ja nettonollateknologioita, päivitetty teollisuuden päästödirektiiviä ja puututtu metsien tilan heikentymiseen metsäkatoasetuksella.
Suunta on ollut selvä, vaikka tuloksia ei aina olekaan saatu aikaiseksi. Irrottautuminen venäläisen fossiilienergian tuonnista on edelleen kesken.
Ilmasto- ja ympäristötoimille ei povata myötätuulta vaalien kannatuskyselyiden pohjalta, vaikka eurooppalaiset pitävät ilmastotoimia tärkeänä vaaliteemana. Samaan aikaan eurooppalaiset edelläkävijät eivät ole valmiita painamaan jarrua tilanteessa, jossa fiksu ilmasto- ja ympäristösääntely kulkee käsi kädessä eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn kanssa.
Ennakoitavat askeleet eteenpäin
Kestävyyssiirtymässä ja päästöjen nopeassa alasajossa selvät suuntaviivat luovat ennakoitavuutta niin ihmisille kuin yrityksille. Työnsä päättävän komission ehdotus vuoden 2040 päästövähennystavoitteen asettamisesta 90 prosenttiin verrattuna vuoden 1990 tasoon on vähintä, mitä tarvitaan matkalla kohti EU:n tavoitetta olla ilmastoneutraali vuonna 2050.
Green Dealin myötä päätetyn lainsäädännön kansallinen toimeenpano ja uusi sääntely oikeudenmukaisen vihreän siirtymän vauhdittamiseksi ei saa odottaa – oli kyse sitten päästövähennyksistä, kiertotalouden edistämisestä tai luontokadon torjumisesta.
Päästöille oikeat hintalaput
EU-politiikalla päästöille luodaan hintalappuja, jotka ohjaavat tuotantoa ja kulutusta kestävään suuntaan. EU:n päästökaupan päivittämistä ja laajentamista on syytä jatkaa, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan.
Hiilirajamekanismi CBAM taas on hiilitulli, joka kannustaa päästövähennyksiin EU:n ulkopuolella paljon päästöjä aiheuttavaa teollisuutta, kuten terästehtaita. Samalla estetään hiilivuotoa. Hiilirajamekanismin siirtymäkausi on käynnissä ja myös sen toimeenpanon varmistaminen jää uuden komission tehtäväksi.
Parannuskeinot luonnon tilaan
EU:n biodiversiteettistrategian mukainen luontokadon pysäyttäminen ja kehityksen kääntäminen positiiviseksi vuoteen 2030 vaatii nyt töitä. Luontoa on EU:ssa suojeltava lisää, ja meillä Suomessa se tarkoittaa tiedeperustaista vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelua.
Suomen torppaama ennallistamisasetus on syytä ottaa uudestaan työn alle. Luonnon taloudellisen arvon määrittelyllä ja luontoarvomarkkinan kehittämisellä taas luodaan yrityksille mahdollisuuksia olla osa kriisin ratkaisua.
Luonnon tila on heikentynyt hälyttävästi ihmisen toimien takia, ja ihmisen toimilla se voidaan myös parantaa.
Rahoitus ratkaisee
Helmikuussa julkaistun European Climate Investment Deficist Reportin mukaan vihreän siirtymän investoinnit on saatava tuplattua EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2030. Investointeja puuttuu 400 miljardia euroa vuodessa, jotta päästään tarvittavaan yli 800 miljardin tasoon. Tämä pitää sisällään niin yksityiset kuin julkiset investoinnit.
Valtioiden välistä kilpailua vihreän siirtymän investoinneista käydään enenevässä määrin valtioiden tukimiljardeilla. Paluuta menneeseen ei näytä olevan. Nyt onkin ratkaistava, millaisella EU-rahoitusvälineellä luodaan parhaat edellytykset puhtaiden investointien toteutumiselle kokonaiskestävällä tavalla.
Nykyisellään EU:n rahoitusjärjestelmä on hidas ja monimutkainen. Kyse on myös tuotantoketjujen omavaraisuuden varmistamisesta. Fossiilienergian Venäjä-riippuvuuden vaihtuminen riippuvuuteen Kiinan uusiutuvan energian teknologiasta veisi ojasta allikkoon.
Yksityisten pääomien suuntaamiseksi vihreään siirtymään tarvitaan EU:n kestävän rahoituksen puitteita. Myös säätiörahoitusta ja muuta filantrooppista rahoitusta voitaisiin kanavoida ilmasto- ja ympäristötyöhön paljon nykyistä enemmän. Säätiöille tarvitaan laajempi, EU-tasolla yhtenäisempi työkalupakki esimerkiksi vaikuttavuussijoittamiseen. Säätiöiden yleishyödyllisten lahjoitusten lisäksi myös niiden varainhoito voi tukea toivottua kehitystä.
Suuri suuressa siirtymässä
Ilmastokriisi ja luontokato eivät tule katoamaan Euroopan poliittiselta agendalta alkavalla EU-kaudella eivätkä sen jälkeenkään – valitettavasti. Näitä haasteita me emme pääse karkuun.
Suomessakin poliitikot yli puoluerajojen siteeraavat mielellään entisen Euroopan komission puheenjohtaja Jacques Delorsin sanoja: “Euroopan pitää olla suuri suurissa asioissa ja pieni pienissä asioissa”. Se on käyttökelpoinen lausahdus vastustettaessa liian yksityiskohtaiseksi koettua sääntelyä tai liittovaltiokehitystä. Ilmastokriisin ja luontokadon torjuminen ovat suuria asioita – planeetan kokoisia asioita.
Niissä Euroopan on oltava suuri.
Tuemme Climate Leadership Coalitionin suosituksia seuraavalle komissiolle:
Climate Leadership Coalition’s recommendations for the next European Commission to accelerate the path to net zero by 2050
Tuemme myös säätiöiden eurooppalaisen kattojärjestö Philean tavoitteita tulevalle EU-kaudelle
Kansikuvat: Lasse Lecklin ja Unsplash / Muokkaus: Taneli Rajala
Henna Hakkarainen on TAH-säätiön toiminnanjohtaja.