Puistokatu 4 on yhteisö tutkijoille, aktivisteille, poliitikoille ja liike-elämälle. Tässä jutussa tutustutaan siihen, millaista väkeä Puistokadulla on, ja miten heidän viestinsä leviää yhteiskunnalliseen keskusteluun nyt ja tulevaisuudessa.
Puistokatu 4 on luotu muun muassa tutkijoiden, yritysmaailman ja aktivistien kohtaamispaikaksi.
Puistokadulla etsitäänkin käytännössä päivittäin ratkaisuja ekologiseen kriisiin ja tavoitellaan hyvää elämää planeetan rajoissa. Isossa osassa tässä ovat talon Tiedevintillä vuoden tai kaksi kerrallaan toimivat tutkijat, jotka pääsevät osaksi yhteisöä hakemuksella. Mukana on lukuisien eri tieteenalojen tutkijoita, kuten arkkitehtejä, ympäristötieteilijöitä, yhteiskuntatieteilijöitä, luonnontieteilijöitä, humanisteja, taloustieteilijöitä ja pedagogeja.
Jotta tutkimustieto leviäisi ja vaikuttaisi yhteiskunnassa, tutkijoiden pitää uskaltaa olla äänessä, ja mediaseurannan mukaan näin onkin: tutkijoita näkyy melkein viikoittain mediassa haastatteluissa ja mielipidekirjoituksissa.
Yhteiskunnalliseen keskusteluun rohkaistaan ja koulutetaan. Väitöskirjatutkija Johanna Jämsä vahvistaa, että Puistokadulla kynnys tehdä yhteiskunnallista vaikuttamista madaltuu ja mystifointi hälvenee.
Enää ei ole sellaista kynnystä, että enhän minä nyt voi olla esillä.
”Kun näkee, että jotkut tekevät vaikka mielipidekirjoituksia Hesariin, niin se tulee tavallaan lähemmäksi – ei enää tunnu siltä, että vau, jotkut siellä jossain kirjoittavat Hesariin”, Jämsä sanoo.
Tämä oli hänelle todella tärkeää.
”Minä olen Haapajärveltä, ja minulla saattaisi olla sellainen olo, että Helsingin Sanomiin kirjoittavat helsinkiläiset, jotka ovat aina asuneet siellä ja ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että he voivat sanoa, mitä mieltä he ovat. Maantieteellinen yhdenvertaisuus on minusta merkittävää.”
Jämsä oli Puistokadulla tutkijana vuoden 2023. Kun talolla kyseltiin, mitä hän tutki ja teki, siitä tuli arvostettu olo. Tämän myötä kasvanut itsevarmuus auttaa häntä myös vaikuttamistyössä.
”Se on jäänyt osaksi omaa elämääni. Enää ei ole sellaista kynnystä, että enhän minä nyt voi olla esillä.”
Tukea ja uutta tietoa yhteisöstä
Puistokatu 4:ssä rohkaistaan vuorovaikutukseen. On keskustelutilaisuuksia, tutkijalounaita ja kirjoituspiirejä – ja paljon epämuodollisia kohtaamisia. Tutkimuksen uusista virtauksista pääsevät hyötymään myös Puistokadulla toimivat alan yritykset, järjestöt ja säätiöt.
”Täällä pääsee kiinni tämänhetkiseen ympäristötutkimukseen”, sanoo toimitusjohtaja Outi Kuittinen RELEX-säätiöstä.
Ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen keskittyvä säätiö on uusi toimija ja Kuittinen toistaiseksi sen ainoa työntekijä, joten samojen asioiden parissa työskentelevä yhteisö houkutteli häntä.
”Ehdin muutaman kuukauden työskennellä itsekseni, ja sanoisin, että minun fyysinen, sosiaalinen ja henkinen ergonomiani parantuivat valtavasti, kun aloin tekemään töitä täältä käsin.”
Hän on saanut tukea muilta toimijoilta erilaisissa organisaation kehittämiseen, pyörittämiseen ja vaikuttavuuteen liittyvissä asioissa, ja torstaiaamuisin järjestettävillä aamukahveilla tutkijoiden ja toimijoiden alustuksista tulee myös henkistä ravintoa: uusia asioita ja ajatuksia.
Hänestä tutkimusten kuunteleminen on relevanttia, vaikkei jokaista tutkimusta suoraan käyttäisikään säätiön työssä.
”Olemme kuitenkin säätiö, joka keskittyy luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen ja ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen, niin todella moni asia on relevantti.”
Asioilla on kytköksiä toisiinsa, ja Kuittisesta on hyvä joutua alttiiksi laajemmalle ajattelulle, josta kaikki ei suoraan liity omaan työhön.
Kun Puistokadulle tuli alkuvuodesta uusia tutkijoita ja he esittäytyivät, Kuittinen kirjoitti monta sellaista nimeä ylös, joiden kanssa hän haluaa puhua enemmän.
Verkostoimista ja kouluttamista Puistokadulla tehdään myös itse aktiivisesti. Kuittisen mukaan Puistokadulla panostetaan paljon siihen, että kyseessä on yhteisö eikä vain työtila. Ihmisiltä uskaltaa kysyä matalalla kynnyksellä, ja vastaaminenkin on helpompaa, kun ihmiset tuntevat olevansa osa samaa verkostoa.
”Ihmiset myös aktiivisesti esittelevät ihmisiä toisilleen ja huutelevat lounasseuraa.”
Tutkijat ja toimijat sekoittuvat hänestä hyvin, mutta samalla pitää muistaa, että kaikilla on myös työt tehtävänä.
”Itsekin jään usein suustani kiinni ja sitten muistan, että olisi hommia hoidettavana.”
Innostava paikka puhkoo kuplia
Outi Kuittinen ja Johanna Jämsä pitävät myös itse rakennusta innostavana paikkana.
”Tänne voi kutsua ihmisiä tapaamisiin ja voi esitellä tätä paikkaa. Tämä on upea talo, ja vieraille voi kertoa talon historiaa ja miten tätä on tehty”, Kuittinen sanoo. ”Olen vähän niin kuin suuressa valtameressä lilluva pieni, aloitteleva toimija, ja tämä on minulle paikka, johon kiinnittyä.”
”Puistokatu 4 on jotenkin niin arvokas ympäristö, että siitä tulee itsellekin arvokkaampi olo”, Jämsä lisää.
Tilan kauneus sai mielen lepäämään, ja Jämsä koki olevansa luovemmassa ja toimeliaammassa tilassa, kun ympäristö ei kuormittanut aisteja.
”Aina kun menin sinne työskentelemään, sain enemmän aikaiseksi. Tuntui, että se oli yhteisen ajattelun tila, joka tuki omaakin ajattelua. Ikään kuin aivot olisivat napanneet, että tuokin ihminen tuossa vieressä ajattelee nyt kovasti, niin siitä tulee heijaste omaankin ajatteluun.”
Kahvikonekohtaamisia ja uusia käsitteitä
Johanna Jämsä sanoo, että Puistokadulla kenen kanssa vain saattoi jutella, ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään.
”Kun kaikki tekevät työtä ekologisesti kestävän hyvän elämän ympärillä, aina löytyy jutun juuri, kun vaihtaa parikin sanaa.”
Hänestä oli myös mukavaa, että ihmisten iät, sukupuolet ja tomialat olivat moninaisia. Tuli juteltua vaikka sijoittamisesta, mikä muuten on ollut hänelle hyvin vieras ala.
Keskustelutilaisuudet olivat Jämsästä mielenkiintoisia, mutta kaikista kivoin kohtaamispaikka hänelle oli kahvikoneen edusta.
”Siinä saattoi aloittaa juttelemaan jonkun kanssa, ja sitten paljastui, miten siisti tyyppi hän oli ja mitä hän teki. Toinen saattoi olla jonkun säätiön ylin johtaja, jolle en ehkä olisi uskaltanut muuten edes jutella.”
Tasa-arvoinen ja tasainen hierarkia tuntui hänestä helpottavalta.
Jämsä tutkii väitöskirjassaan luonnon eudaimonisia eli arvopohjaisia hyvinvointivaikutuksia.
”En siis tutki sitä, miten stressi lievenee luonnossa ollessa vaan ennemminkin sitä, miten luonto ja luontokokemukset tukevat elämän merkityksellisyyttä”, Jämsä sanoo.
Keskiössä ovat siis hyvä elämä ja onnellisuus, ennemmin kuin miellyttävät tunteet. Puistokadulla Jämsän ajatteluun tuli uusia käsitteitä toisilta tutkimuksen aloilta.
”Saattoi tulla uusia näkökulmia vaikka psykologian puolelta”, Jämsä sanoo. ”Eri alojen käsitteet saattoivat sopia omaan tutkimukseeni ja avata ajattelua.”
Tulevaisuus: viesti leviää yhteiskuntaan
Puistokatu 4:n ydinviestin toivotaan leviävän laajemminkin yhteiskuntaan. Hyvästä elämästä planeetan rajoissa onkin jo alettua puhua julkisuudessa eri yhteyksissä.
Puistokatu 4 on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Maailma kylässä -festivaalin, Helsingin Kirjamessujen ja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kanssa. Lisäksi talon tiloissa on järjestetty kursseja vaikutusvaltaisille tahoille, kuten Ilmastokriisin mestarikurssi politiikan, liike-elämän ja tiedemaailman kärkihahmoille, Biodiversiteetin johtajakurssi suuryritysten toimitusjohtajille ja sijoittajien pyöreä pöytä terästeollisuuden päästöjen vähentämiseksi.
Sanoma leviää myös tutkijoiden kautta. Toiveena on, että he vievät Puistokadulla oppimaansa myös omiin yhteisöihinsä.
Tutkijat ovat tyypillisesti Puistokadulla vuoden, jotkut toisenkin, ja antavat sitten tilaa seuraaville. Heidän kauttansa muutoksen sana leviää, ja Puistokadulle alkaa hiljalleen muodostua myös alumniverkostoa. Yksi alumneista on Johanna Jämsä. Hän on ollut ilahtunut siitä, että alumnejakin huomioidaan.
”Kun jäsenyys loppuu, niin ei putoa ulkopuolelle, se tuntuu kivalta”, Jämsä sanoo.
Kansikuva: Joel Haapamäki