Compensate näyttää tietä päästöhyvitysten sokkeloissa

Teksti: Taneli Rajala

Päästöhyvitysten maine on tahriintunut, ja alasta puhutaan milloin anekauppana, milloin villinä läntenä. Onko pienestä suomalaisesta toimijasta kansainvälisen muutoksen veturiksi?

Päästöhyvitysten hutera perusta on päätynyt viime aikoina tutkivan journalismin hampaisiin. Äskettäin Svenska Yle tutki, mihin hiilineutraaleiksi väitettyjen hampurilaisten päästölupaus perustuu. Lyhyt vastaus on, että kukaan ei tarkalleen tiedä. Vastaavasti Long Playn selvityksessä osoittautui, että päästöhyvityksiä myyvistä 28 kotimaisesta toimijasta ilman nuhteita selvisi vain yksi: Compensate Oy.

Yhtiön taustalla on yleishyödyllinen Compensate-säätiö, joka pyrkii systeemitason muutokseen ajamalla koko vapaaehtoista hiilimarkkinaa kestävämmäksi. Itse asiassa säätiö hoitaa asiansa kansainvälisellä mittapuulla niin esimerkillisesti, että perään soittelee liuta isoja mediataloja Bloombergista Nikkeihin

Markkinoiden luontopohjaisista kompensaatioista
peräti 90 % epäonnistuu tehtävässään

Markkinanparantajalle riittää työsarkaa. Compensate-säätiön viime vuonna tekemän selvityksen mukaan peräti 90 % markkinoilla myytävistä luontopohjaisista kompensaatioista epäonnistuu tehtävässään. Yksi toistuva päänvaiva on se, että sama hyvitysyksikkö lasketaan kahteen kertaan: sekä päästöjään hyvittävän yrityksen että hyvityshankkeen isäntävaltion hiilitaseeseen. Säätiö on pitänyt aktiivisesti esillä kaksoislaskennan haasteen ratkaisemista.

Tuore analyysiraportti ruotii yritysten ilmastoväittämiä

Tiina ja Antti Herlinin säätiö rahoittaa Compensate-säätiön tekemää vaikuttamistyötä. Viime kuussa Compensate esitteli uuden raporttinsa, joka keskittyy jäsentämään yleisellä tasolla yritysten ilmastoväittämiä. Niissä kuuluvat tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta varsinaisten päästötoimien tasolla tärkeysjärjestys kääntyy usein nurin: päästöjen välttämisen ja vähentämisen sijasta ensimmäinen askel on usein kompensaatio, vaikka tämän kuuluisi olla vasta viimeinen oljenkorsi.

– Tyhjät lupaukset eivät poista kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Raporttimme tarkoitus on määritellä polku, jota seuraamalla yritys todella yltää Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin hiilineutraalius- ja nettonollatavoitteisiin, kertoo Compensaten vaikuttavuusjohtaja Niklas Kaskeala.

Yritysten ilmastolupauksissa jää usein täsmentämättä lähitulevaisuuden toimenpiteet. Vuoteen 2035 on helppo piirtää utuinen tavoite, mutta millä tavalla päästötoimet konkretisoituvat sitä edeltävälle ajalle? Entä ulottuvatko päästötoimet myös yrityksen epäsuoriin ilmastovaikutuksiin, esimerkiksi myytävän tuotteen koko arvoketjun varrelle? 

Nettonollan tavoittamiseksi on ensisijaisesti vähennettävä päästöjä. Kompensointi on viimesijainen keino.
Kuva: Lasse Lecklin

Monisäikeisiin ympäristökysymyksiin on vaikea antaa horjumatonta vastausta, mutta rehellisen raportoinnin ja läpinäkyvyyden ei pitäisi olla liikaa vaadittu ympäristömyönteisyyttä julistavilta toimijoilta.

– Jotta kuluttajat, sijoittajat ja muut sidosryhmät voivat pitää yrityksiä tilivelvollisina ilmastotoimissa, heillä pitää olla ymmärrettävä näkymä siihen, kuinka yritysten ilmastoväittämät vertautuvat toisiinsa ja pitävät vettä, Kaskeala summaa.

Roolimalli suomalaisille?

Oikeastaan Compensate ei ole vain päästöhyvitysmarkkinan priimus, vaan tervetullut ravistelija suomalaiselle ajattelutavalle. Vasta neljävuotiaan säätiön ympärillä käyty suomalainen mediakeskustelu on jättänyt verrattain vähälle huomiolle sen, kuinka lyhyessä ajassa suomalainen toimija on löytänyt tiensä markkinoiden pätevimpien listalle. 

Mutta yksi tähti ei valaise koko taivasta. Missä lymyävät seuraavat laajasti verkottuvat menestyshankkeet? Välittömän ilmastokriisin maailmassa ei katteeton pöhinä auta puusta pitkään, mutta joutaa vääränlainen vaatimattomuuskin unholaan.

TAH-säätiössä toivomme, että Compensaten havainnollistama kyky nostaa rimaa ja puskea eri sektoreiden toimijoita vaikutuksellisemman ilmastotyön ääreen voi tulevaisuudessa toteutua myös laajemmin, esimerkiksi ekosysteemien suojelussa. Hiilen sitomisen ja luonnon monimuotoisuuden pitää rakentua monitieteisen tutkimustiedon varaan tavalla, joka saa myös paikallisyhteisöt sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin.

Omillamme me suomalaiset emme tee maailmasta kestävämpää, mutta roolimme voi silti olla merkittävämpi kuin usein suostumme uskomaan.