Säätiömme strategiakauden 2020–2025 polttopisteessä ovat ympäristökriisin ehdoilla tehtävät ripeät ja tehokkaat päästöleikkaukset. Avaamme viime syksynä valmistellun strategian syntyprosessin nyt kolmessa osassa, joista ensimmäinen esittelee säätiön lähtöasetelman, toinen haastateltujen ympäristöasiantuntijoiden strategiatyöhön antamat eväät ja kolmas strategian edistämistä vaikuttamistyön ammattilaisten näkökulmasta.
Tiina ja Antti Herlinin säätiön säädekirjaan merkitty säätiön tarkoitus on laaja. Säätiöt säädetään lähtökohtaisesti ikuisiksi, mutta tulevaisuuden ennustaminen on maailman kiihtyvän muutostahdin vuoksi yhä vaikeampaa muutamankaan vuoden päähän. Maailman parantamiseen tähtäävien toimijoiden on pystyttävä joustamaan ja ottamaan tarvittaessa yhtä nopeasti uusia suuntia.
Miten tällaisessa toimintaympäristössä navigoidaan viisaasti? Yleishyödyllisellä toimijalla on paljon vapauksia, mutta niiden joukkoon ei kuulu vapaus tehdä hätiköityjä tai pelkkään intuitioon perustuvia liikkeitä. Jokaisen päätöksen tulee perustua harkintaan ja parhaaseen mahdolliseen saatavilla olevaan tietoon, eikä todellisuutta vastaava käsitys oman toiminnan rajoista ja mahdollisuuksista ole lainkaan pahitteeksi.
Syksyllä 2019 Tiina ja Antti Herlinin säätiössä todettiin, että on aika ottaa säätiölle aiempaa selkeämpi suunta. Työllemme oli asetettava yhä kunnianhimoisempia tavoitteita uhkaavan ilmaston lämpenemisen ja siihen kytkeytyvien globaalien ongelmien vuoksi. Tähän johtopäätökseen päädyttiin tieteen kiistattomasti osoittaman valtavan suuren toimenpidekuilun takia sekä aikaisempien vuosien toimintatapojen kriittisen arvioinnin kautta: vuosittaiset apurahahaut tuottivat paljon turhaa työtä hakijoille ja arvioitsijoille, joiden panosta kaivattiin muualla. Toisaalta säätiö voisi kenties keskittyä antamaan valituille rahoituksen saajille rahan lisäksi muutakin tukea ja käyttää tehokkaammin kokoonkutsumisen voimavaraansa: se voisi tuoda erilaisia tahoja ja toimijoita saman pöydän ääreen yhteisen, joidenkin mielestä jo mahdottoman haasteen taklaamiseksi.
Näin perusteellinen muutos vasta kuusivuotiaan säätiön toiminnassa edellytti huolellista valmistelua, navigointia. Säätiön hallituksessa ei istu ympäristökriisin parhaita asiantuntijoita. Siksi näytti ilmeiseltä, että tekemällä vain sen, mikä varmasti osataan ja ymmärretään, päätyisimme tekemään liian vähän. Asiantuntijoiden huolellinen kuuleminen kaiken tekemisen lähtökohtana oli itsestäänselvyys.
Uuden rajauksen muotoilu ja toimintatapojen ravisteleminen edellyttivät myös sitoutunutta, syvällistä ja iteratiivista keskustelua säätiötä johtavien ihmisten kesken. Perhesäätiölle tyypillisesti jokainen hallituksen jäsen on sydämellä ja sitoutuneesti mukana säätiön toiminnassa. Pidettiin tärkeänä, että strategiakeskustelua tultaisiin kuljettamaan ja ruokkimaan säätiön ulkopuolelta. Koska ajatuksena oli ottaa entistä aktiivisempi rooli valitun tehtävän – ilmaston lämpenemisen hidastaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen – toteutuksessa, toivottiin mukaan myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja päätöksenteon vankkaa ja kuranttia asiantuntemusta.
Matka alkaa
Varsinainen strategiatyö lähti lokakuussa 2019 käyntiin edellä mainituista lähtökohdista: uuden roolin ja määränpään määrittely tavalla, joka ponnistaa asiantuntijatiedosta ja yhteiskunnallisen muutoksen tilasta.
Ellun Kanat -muutostoimistosta löytyi säätiön tarpeet erinomaisesti täyttävä tiimi: Marjaana Toimisella on pitkä kokemus strategiatyön ja muutoshankkeiden fasilitoimisesta, Ville Tuomisella sekä käytännön että teoriatason asiantuntemus vaikuttamistyöstä ja Taneli Rajalalla luonnontieteellisestä huippututkimuksesta sekä ekokriisin ratkaisuaihioista. Toiminen oli tekemässä strategiatyötä myös Teknologiateollisuuden satavuotissäätiön ja Tekniikan edistämissäätiön kanssa. Tuon työn sivutuotteena toteutettiin kaikille säätiöille tarkoitettu Säätiöiden strategiatyön opas – todella ilahduttava ja arvostusta herättävä tapa hyödyttää koko kenttää oman toiminnan kehittämisen yhteydessä. Tiina ja Antti Herlinin Säätiö kaipasi oman toimintansa suunnaksi emergenttiä, muuttuvan tilanteen mukaan joustavaa ja uudelleen arvioitavaa strategiaa, ja tämä lähtökohta koettiin tarkoituksenmukaiseksi sekä kiinnostavaksi myös tiimin parissa.
Srategiatyön lähtönä konsultit haastattelivat huolellisesti kaikki säätiöläiset sekä yhdessä toivelistalle valitut, näkemykselliset ja viisaat ympäristö- ja kestävyysaiheiden asiantuntijat. (Asiantuntijoiden kullanarvoisia huomioita ja analyysiä jaamme kirjoitussarjan seuraavassa osassa.)
Hallituksen ja asiamiehen haastatteluissa motivaatio strategiatyöhön tarkentui:
”Tarvitsemme työkaluja siihen, että pysymme olennaisessa ja tehdään mielekkäitä asioita. Prosessissa on tärkeätä hahmottaa toiminnan todellinen skaala, jotta osaisimme arvioida, mihin halutaan keskittyä. Olisi löydettävä parhaat väylät säätiön kokoiselle toimijalle.”
”Tarvitaan alkuvaiheessa yhteinen tilannekuva, analyysi. Se on tärkeätä, jotta voimme prosessin lopussa sitoutua valintoihin ja valintakriteereihin.”
”Säätiö pysyy avoimena muutokselle, ketteränä. Vapaus kehittää ajattelua on säilyttämisen arvoista. Tarvitaan disipliiniä, mutta tarvitaan myös valmiutta kehittää ajattelua, muuttaa mieltään.”
Strategiatyön ensi metreillä kartoitettiin myös strategiatyössä mahdollisesti piileviä karikkoja, epäonnistumisen riskejä:
”Koska emme itse ole ympäristöalan erityisiä asiantuntijoita, näen pienenä riskinä sen, että jokin ajankohtainen, vahvasti esillä oleva keskustelu saa meidät keskittymään kokonaisuuden kannalta vääriin asioihin.”
”Epäonnistuminen voisi olla esimerkiksi sitä, että jälkikäteen kävisi ilmi, että tehdyt päätökset eivät syystä tai toisesta olisikaan aidosti yhteisiä.”
Oikeilla koordinaateilla kohti määränpäätä
Säätiön hallitus ja asiamies antautuivat strategiatyöhön loppusyksyn 2019 ajaksi. Kolmen työpajan lisäksi keskustelua käytiin aktiivisesti verkkoalustalla, ja tietoa hankittiin lisää sitä mukaa kuin se tuntui tarpeelliselta. Kysymyksiä piisasi, ja rajausten tekeminen teki toisinaan tiukkaa. Saatoimme kuitenkin aina tukeutua kerättyyn asiantuntijatietoon sekä haluttuun kunnianhimon tasoon, mikä vei keskustelua hedelmällisesti eteenpäin.
Asiantuntijoihin tukeutuminen tarjoaa strategian tekijöille kahdenlaista kiistatonta etua: pohdinta tuntuu erityisen mielekkäältä, kun sen sivutuotteena tapahtuu väkisinkin valtava harppaus omassa tietämyksessä. Lisäksi pureskelemalla laajalta kerättyä tietoa riittävän syvällisesti, mahdollisimman suurella kokoonpanolla, vältytään niiltä karikoilta, joita työn alkuvaiheessa yhdessä kartoitettiin.
Ilmasto- ja kestävyysasiantuntijoilta saatu tilannekuva ja näkemys johtivat vahvasti työn substanssiosuutta: mikä on lopullinen vaikutus, joka halutaan saada aikaan? Mistä juuri tämän säätiön profiililla, ja ympäristökriisin tässä vaiheessa on hedelmällisintä etsiä tulevaisuudessa yhteistyötä ja tuloksia? Asiantuntijoiden vastauksia näihin kysymyksiin avaamme seuraavassa blogikirjoituksessa.
Toimintatapoja ja -periaatteita pysähdyttiin miettimään yhtä syvällisesti. Minkälainen toimija haluamme olla? Minkälainen rooli on meille luonteva? Ja miten juuri tämän säätiön profiililla on hedelmällisintä olla mukana katalysoimassa muutosta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Näissä pohdinnoissa olennaista oli säätiön sisäisen, yhdistetyn kokemuksen lisäksi Ellun Kanojen vahva osaaminen ja ymmärrys yhteiskunnallisesta muutoksenteosta ja sen taustatekijöistä. Näitä tiivistämme kirjoitussarjan kolmanteen osaan.
Tiina ja Antti Herlinin säätiön strategian vuosille 2020–2025 näet täällä.
Anna Herlin on Tiina ja Antti Herlinin säätiön kehitysjohtaja ja hallituksen jäsen. Säätiössä hän vastaa strategian toteutumisesta, kumppanuuksista sekä säätiön viestinnästä.