Teräs on päästövähennysten kuninkuusmatka. Kentältä kuuluu satojen teräsyhtiöiden päättäväistä uhoa, mutta keiden puolesta kannattaa lyödä vetoa? Nyt valmisteilla on kuntotesti, jonka avulla todelliset teräshiihtäjät erottuvat perässähiihtäjistä.
Radalla 1: Tata Steel, intialainen teräsjätti, jonka Euroopan ja Intian tehtailla tuotetaan vuosittain 34 Mt terästä. Euroopan Tata povaa nettonollaa vuoteen 2045 mennessä. Päättäväisyyttä ilmentää tuore investointi Alankomaiden 7 Mt:n tuotantolaitokseen, jossa on tarkoitus luopua saastuttavista hiilimasuuneista. Intian kamaralla tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia.
Radalla 2: ArcelorMittal, maailman toiseksi suurin teräshirmu, tuotti viime vuonna lähes 70 Mt raakaterästä. Vuoteen 2050 asetetut nettonollalupaukset ammentavat vedystä, valokaariuuneista ja kierrätyksestä. ArcelorMittal starttaa Hampurin koetehtaallaan puhtaaseen teknologiaan perustuvan tuotannon ensi vuonna. Yhteensä konsernilla on käytössä yli 90 uunia, joista valtaosa nojaa hiileen.
Radalla 3: SSAB, pohjoismaiden suurin terästuottaja, valmistaa vuosittain 9 Mt terästä ja lukeutuu vihreän siirtymän lippulaivoihin. Jo viime vuonna se myi maailman ensimmäisen erän päästötöntä terästä Volvo Groupille ja lupaa päästötöntä terästä markkinoille vuodesta 2026 alkaen. Vetyyn satsaavan yrityksen Raahen tehtaasta uumoillaan hiilineutraalia vuosikymmenen vaihteessa.
Minkä radan puolesta veikkaisit? Entä mitä pitäisi ajatella alan innovatiivisista startupeista kuten H2 Green Steelistä?
Tällä hetkellä kysymyksiin on vaikea vastata, vaikka alan toimijoita perkaisi pinnallisia anekdootteja syvemmin. Päästövähennysten kuninkuusmatka on täydessä vauhdissa, mutta hieman eriskummallisesti sen reitistä ei ole yksimielisyyttä. Taivalta taitetaan hämärässä.
Valoa on kuitenkin luvassa. Kansainvälinen työryhmä neuvottelee paraikaa teräskartasta, joka antaa kättä pidempää sen arviointiin, kuinka luotettavasti teräsyritys on matkalla 1,5 asteen ilmastoskenaarion edellyttämiin päästövähennyksiin. Työn takana on Science Based Targets initiative eli SBTi, joka on merkittävien kansainvälisten järjestöjen yhteistyö. Se on onnistunut sitouttamaan jo tuhansia eri alojen yrityksiä tieteeseen perustuviin päästötavoitteisiin, ja nyt tähtäimessä on terässektori.
Kädenvääntö on käynnissä
Viime kuussa päättyneen YK:n ilmastokokouksen (COP27) laihat tulokset heijastelivat valtioiden ilmastopoliittisia erimielisyyksiä. Kun valtioiden väliset neuvottelut takkuavat, lankeaa yksityisen sektorin kuten yritysten ja sijoittajien proaktiivisuudelle erityinen arvo. Koska lähes kymmenen prosenttia ilmakehään karkaavasta hiilestä on peräisin teräksestä, on huolellisesti päivitetyn SBTi-ohjeistuksen siivu kaikesta ilmastotyöstä iso.
Ei ole kuitenkaan selvää, että teräskartasta tulee pätevä keppi. Terästuottajien ilmastovalmiudet vaihtelevat, minkä takia ohjeistuksesta käytävät neuvottelut ovat jännitteisiä. Suurin uhka on, että kokonaisuus myötäilee liiaksi vanhoihin teknologioihin jämähtäneiden teräsmonstereiden toiveita. Samassa pöydässä istuu Outokummun kaltaisia edelläkävijöitä, joille kunnianhimoinen teräskartta olisi ansaittua parrasvaloa.
– Tähän asti ohjeistusta ovat dominoineet parhaat ympäristöargumentit, mutta maaliviivan häämöttäessä perinteinen valtapolitiikka on tunkeutumassa kuvioihin, kommentoi Bernt Nordman.
Nordman on WWF Suomen ilmasto-ohjelman johtaja ja yksi SBTi-työryhmän asiantuntijoista, joka osallistuu teräskartan päivitystyöhön. Keinoja teräspäästöjen vähentämiseen on monia valokaariuuneista kierrätysteräkseen, mutta hänen mukaansa keskeisintä on luoda pelisäännöt, jotka suuntaavat teräsinvestointeja vähäpäästöisiin tuotantoteknologioihin.
– Teräksen kulutus kasvaa joka tapauksessa, minkä vuoksi neitseellisen rautamalmin hyödyntämisestä seuraavat päästöt on saatava alas. Pelkästään kuskaamalla kaikki maailman teräsromu SBTi-sitoutuneisiin tehtaisiin emme ratkaise ilmastokriisiä, Nordman muistuttaa.
Ohjeistukseen kannattaa vaikuttaa nyt
Teräskartan vesittyminen olisi huono uutinen paitsi ympäristölle myös sijoittajille ja vihreää terästä havitteleville asiakkaille, jotka haluavat vähentää toimitusketjujensa kokonaispäästöjä. Vain riittävän tiukalla standardilla on mahdollista erotella hiilipeikkoja piilottavat yritykset tulevaisuuden voittajista, joille rahan kannattaa puhua.
Kaikista vähiten ilmastotyö kaipaa lisää väljiä mittareita ja vetelää vastuullisuuspuhetta, eivätkä sitä kaipaa sijoittajatkaan. SBTi:n perustajiin kuuluvan Carbon Disclosure Projectin arvion mukaan nousevat hiilen hinnat kurittavat takamatkalla olevien teräsyritysten voittoja lähitulevaisuudessa tuntuvasti.
– Sekä teräksen ostajien että institutionaalisten sijoittajien kannattaa tutustua tekeillä olevaan luonnokseen. Näin edelläkävijöille jää aikaa valmistautua tilanteeseen, jossa valmis SBTi-ohjeistus on julkaistu ja sitä voi käyttää referenssinä sekä hankinnoissa että investointipäätöksissä, Nordman sanoo.
Teräskartan luonnos on parhaillaan avoimella kuulemiskierroksella.
– Laajan palautteen avulla pyrimme välttämään lopputuloksen, jolla vaikutusvaltaiset teräsfirmat pyristelevät jatkoon sieltä mistä aita niille on matalin, esimerkiksi haalimalla kierrätysterästä, jota ei riitä kaikille. Jotta terässektorin päästöjä saadaan kokonaisuutena alas, on olennaista pitää kiinni eri lähtökohtiin räätälöidyistä päästövähennyksistä.
Säätiömme rahoittaa WWF Suomen terästyötä
Kokonaisen teollisuudenalan siirtymään ei ole yhtä innovatiivista teräsluotia. Sen tähden tarvitaan monimutkaisen ekosysteemin kokonaisvaltaista hivutusta. Vaikuttavuus ei ole kiinni yksittäisistä ratkaisuista vaan niiden kytkemisestä toisiinsa.
Ympäristöohjelmamme mukaisesti tuemme hankkeita, jotka edistävät rohkeampaa päätöksentekoa päästöjen vähentämiseksi kokonaiskestävällä tavalla. SBTi:n teräsohjeistusta olemme halunneet edistää tukemalla WWF Suomen asiantuntijatyötä terässektorin transformaation puolesta.
Teräsalan sidosryhmien kuten institutionaalisten sijoittajien ja asiakasyritysten kannattaa terästäytyä nyt. Lopullinen ohjeistus valmistuu ensi keväänä, ja siihen vaikuttava virallinen kuulemiskierros on auki 23.1. asti.
Taneli Rajala on säätiömme viestinnän asiantuntija, joka tekee väitöskirjaa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alalla.