Euroopassa on Kiinaa paremmat markkinat vähähiiliselle teräkselle, mutta Kiinalla on paljon uusiutuvaa energiaa ja vedyn tuotanto on Eurooppa pidemmällä, arvioivat asiantuntijat. Vielä on kuitenkin epävarmaa, lähteekö Kiina uudistamaan terästeollisuuttaan.
Vähähiilistä terästä voidaan jo valmistaa, mutta tuotanto on vielä pienimuotoista.
”Tekniikka alkaa olla olemassa, mutta rahavirrat tulisi saada käännettyä uusiin investointeihin”, summaa TAH-säätiön ympäristöhankkeiden johtaja Harri Lammi.
Käytännössä maailmassa on hänestä kaksi toimijaa, jotka voivat voittaa kilvan vähähiilisen teräksen markkinajohtajuudesta: EU ja Kiina. Kilpailijaksi näille voi nousta Lähi-Itä, esimerkiksi Oman.
Hän itse ajattelee, että Kiina voisi tehdä vihreälle teräkselle ja sen tuotantoon tarvittavalle vedylle saman kuin Kiina teki tuulivoimalle, aurinkosähkölle ja sähköautoille: kun Kiina alkoi panostaa niiden massatuotantoon, hinnat romahtivat ja kalliista erikoistuotannosta tuli halpaa.
”Samankaltainen modulaarisuus voisi olla mahdollista vedyn ja puhtaamman teräksen tuotannossa, erityisesti elektrolyysereissä ja toisaalta valokaariuuneissa”, Lammi sanoo.
”Teräs on hyvin erilainen tuote kuin aurinkovoima”
Kansalaisjärjestö CREA julkaisi helmikuussa raportin Kiinan siirtymisestä kohti vähähiilistä teräksen tuotantoa. Raportin kirjoittaja Xinyi Shen sanoo, että teräs on Kiinalle hyvin erilainen tuote kuin uudistuva energia tai sähköautot.
Kiinalle oli hänestä järkevää lähteä tavoittelemaan markkinajohtajan asemaa uusiutuvassa energiassa, sillä Kiinalla oli selkeä huoli talouskasvua tukevasta energiaturvallisuudestaan – Kiina tarvitsi itse tuotettua, puhdasta ja halpaa energiaa. Myös huoli ilmastosta on aito, koska maatalous on Kiinassa iso sektori ja Kiina on hyvin haavoittuvainen ilmastonmuutokselle.
Sähköautoissa taas Kiinalla oli tarve kehittää huipputeknologista osaamista, ja sähköautoille oli kasvavaa kotimaista kysyntää.
”Ei ollut Kiinalle realistista lähteä kilpailemaan eurooppalaisten edelläkävijöiden kanssa perinteisestä polttomoottorituotannosta”, Shen sanoo. ”Sähköautoihin investoimalla vastattiin kysyntään, kehitettiin teknologiaa ja vähennettiin riippuvuutta öljyntuonnista.”
Teräksessä Kiinalla sen sijaan on jo toimiva hiilipohjaisen teräksen teollisuus ja paljon verrattain uusia hiilimasuuneja.
”Viimeisen 10 vuoden aikana rakennettiin paljon uutta kapasiteettia, eli ei ole taloudellisesti mielekästä painostaa yrityksiä vaihtamaan vähähiilisempiin teknologioihin kuten vähähiiliseen rautaan, valokaariuuneihin ja vihreään vetyyn”, Shen sanoo.
”Se voi tapahtua, jos teräksen päästöyksiköillä olisi kunnon hinnat. Kiina on julkaissut suunnitelman, jolla terästeollisuus lisätään päästökauppaan, mutta sen toteutuminen vie aikaa.”
Hän muistuttaa, että vaikka Kiinan hallitus on vahva, sillä ei ole supervoimia: poliittisiin liikkeisiin pitää Kiinassakin olla liiketaloudelliset perusteet.
Kiinassa on tällä hetkellä kaksi vähähiilisen teräksen hanketta, joissa käytetään vetypohjaisia valokaariuuneja, mutta ne ovat Shenin mukaan pieniä verrattuna Kiinan laajaan terästeollisuuteen. Ne ovat myös koeluontoisia, ja niiden tarkoitus on lähinnä osoittaa, että Kiina pystyy teknisesti valmistamaan vähähiilistä terästä. Toistaiseksi tuotanto on kuitenkin tappiollista, koska tuotanto on kallista ja vähähiilisen teräksen kysyntä pientä.
Hän ei ole siis kovin toiveikas, että Kiina panostaisi ihan lähiaikoina kohtuullisen kalliisiin investointeihin kotimaassa, sillä halvasta teräksestä on nyt ylituotantoa. Hänestä on siksi aikaista puhua vihreän teräksen kilpajuoksusta, sillä Kiina ei vielä ainakaan ole tullut mukaan kilparadalle.
Katseet Kiinan viisivuotissuunnitelmassa ja vedyssä
Hongkongilaisessa ilmastoon keskittyvässä ajatushautomossa Transition Asiassa ollaan optimistisempia Kiinan suhteen. Se julkaisi oman analyysinsä vihreän teräksen kilpajuoksusta viime lokakuussa, ja analyysin mukaan Kiinalla on mahdollisuudet voittaa kilpailu.
Ajatushautomon Kiina-asiantuntija Bonnie Zuo sanoo, että liikatuotannon tähden Kiinaan ei ole saanut rakentaa uusia masuuneja tai valokaariuuneja sitten viime vuoden elokuun. Hänestä politiikka on kehittynyt oikeaan suuntaan: Kiina lisäsi teräksen, alumiinin ja sementin osaksi päästökauppajärjestelmäänsä tänä vuonna. Ikävä kyllä epäsuorat päästöt eivät vielä ainakaan kuulu päästökaupan piiriin, mikä voisi vauhdittaa vihreän vedyn sillä toimivien valokaariuunien tuotantoa.
Ylikapasiteettiin pyritään Kiinassa vastaamaan myös nostamalla tuotettavan teräksen laatua, mikä voisi suosia päästöttömiä vaihtoehtoja, jos teräksen ostajat suostuvat maksamaan vihreästä, mutta kevyemmstä ja lujemmasta teräksestä enemmän.
Teräksen tuotannon vähähiilisyyttä voidaan edistää kahdella teknisellä ratkaisulla: sitä voidaan tehdä joko teräsromusta valokaariuuneilla tai vedyn avulla tuotetusta raudasta. Tällä hetkellä teräsromu on Zuon mukaan Kiinassa melko kallista, mikä haittaa tuotantoa.
”Sen sijaan meillä on paljon uusiutuvaa energiaa, jota tarvitaan vihreän vedyn tuotannossa, ja Kiinassa tuotetaan jo vihreää vetyä. Tämä reitti on se, millä Kiina voi voittaa vihreän teräksen kilpajuoksun.”
Myös Xinyi Shen sanoo, että vihreän vedyn tuotanto voisi hyvinkin kiinnostaa Kiinan keskusjohtoa. Vety kiinnostaa hänen mukaansa myös uusiutuvan energian yhtiöitä, jotka haluavat monipuolistaa uusiutuvan energian portfolioitaan.
”Tuuli- ja aurinkopuistojen rakentaminen on halventunut ja vihreä vety on tärkeä osa Kiinan tietä kohti hiilineutraaliutta”, hän sanoo.
Bonnie Zuo sanoo, että paljon riippuu Kiinan vuosien 2026–2030 taloudellisen kehityksen suunnitelmasta, joka tunnetaan myös viidentenätoista viisivuotissuunnitelmana.
”Tarvittaisiin suurempaa selvyyttä terästuotannon kapasiteetin uudistamiselle”, hän sanoo. ”Toivomme, että tulevaisuuden politiikka ohjaa selkeämmin tukea vähähiiliselle teräkselle joko valokaariuunien tai vetypohjaisen tuotannon muodossa. Haluaisimme myös nähdä lisää tukiaisia vihreälle teräkselle ja vedylle, ja selkeän yhteyden vedyn ja terästeollisuuden välille. Tukiaisilla vihreän teräksen hintaa voitaisiin saada alas.”
Kiina voi myös tehdä ratkaisuja Kiinan ulkopuolella
Kansainvälinen kauppasota ja monien maiden protektionismi Kiinaa kohtaan hankaloittavat omalta osaltaan investointeja vähähiiliseen teräkseen, Xinyi Shen sanoo.
Hän näkeekin mahdollisuuksia siinä, että Kiina alkaa tehdä entistä enemmän hankkeita maan ulkopuolella. Baowu Steel Group on esimerkiksi aloittanut vähähiilisen raudan ja teräksen yhteishankkeen Saudi-Arabiassa. Lähi-idässä on halpaa maakaasua, uusiutuvaa energiaa ja kysyntää vähähiiliselle tuotannolle, ja markkinatilanne Euroopan-viennille on parempi, sillä tuotteita ei viedä suoraan Kiinasta.
”Koska terästeollisuudessa on ylituotantoa kotona, teräksentekijät katsovat mahdollisuuksia Kaakkois-Aasiassa, Keski-Aasiassa, Afrikassa ja Lähi-idässä.”
Nämä ovat Kiinalle mieluisia investointikohteita, sillä niissä kustannukset ovat alhaiset ja kysyntä suurta, Shen sanoo.
”Tällaiset hankkeet tuovat toivoa, että Kiinan terästeollisuutta voisi kiinnostaa vihertyminen. Yhtiöt eivät ole täysin vihreää terästä vastaan, mutta ne etsivät hyviä liiketoimintamahdollisuuksia.”
Hän ennustaa, että yhtiöt saattavat kehittää teknologiaa kotimaan koelaitoksilla ja käyttää sitä osaamista ulkomailla.
EU:lla politiikkaa, vähän villoja
Harri Lammi sanoo, että Euroopassa on ollut monta vihreän teräksen kärkihanketta, mutta etenkin vedyn korkean hinnan tähden niitä on laitettu jäihin tai ne ovat edenneet hitaasti. Voi olla, että yhtiöt odottelevat EU:lta tukipaketteja, joilla vedyn hintaa saataisiin alas.
”Nyt lupaavin on varmaankin Pohjois-Ruotsin Stegra, joka tekee vihreäävetyä, ja sillä on tarjolla koko ketju terästuotteeseen ja asiakkaisiin saakka. Ruotsalais-suomalainen SSAB olisi voinut olla kärkipäässä, mutta se on edennyt niin hitaasti, ettei se nyt enää ole”, Lammi sanoo.
Iso muutos on EU:n hiilirajamekanismi CBAM, joka tulee voimaan ensi vuonna. Siinä ulkomaiset tuotteet joutuvat EU:n markkinoille tullessaan maksamaan hiilimaksuja, jos ne eivät ole olleet päästökaupan piirissä ja niillä on korkea hiilijalanjälki.Rajamekanismi täydentää EU:n päästökauppajärjestelmää, jossa terästeollisuus on saanut paljon ilmaisia päästöoikeuksia.
CBAM on jo vaikuttanut aasialaisten maiden tuotantoon – Koreassa, Japanissa ja osin Kiinassa ja Intiassakin varmistellaan, että tietyistä tehtaista tuotettua terästä voidaan jatkossakin viedä Euroopan markkinoille.
On myös epävarmaa, laajennetaanko CBAM koskemaan myös teräskomponentteja ja lopputuotteita kuten autoja, mikä voisi vaikuttaa paljon korealaisten, japanilaisten ja kiinalaisten autonvalmistajien markkinoihin – mutta myös toisaalta eurooppalaisiin valmistajiin.
Transition Asian analyytikko Kenta Kubokawa sanoo, että Euroopalla ja Kiinalla on omat vahvuutensa.
”Euroopalla on hyvä poliittinen tuki ja tukiaisia, ja Kiinalla taas edullista uusiutuvaa energiaa ja nopeaa vedyn tuotannon kehitystä”, hän sanoo.
”Tästä syystä johtoasemasta vielä kiistellään. Globaaleilla säännöillä ja politiikalla on iso rooli tulevaisuuden muovaamisessa.”
Hänen kollegansa, Transition Asian vaikuttamistyön johtaja Lauren Huleatt sanoo, että Euroopassa on selkeästi paremmat markkinat päästöttömälle teräkselle, mutta jos Kiina tulee mukaan kilpailuun, voi pian käydä niin, että radalla juoksee vain Kiina.
”Välillä Kiinan edistys toki saa EU-päättäjät toimimaan.”
Kiina olisi Harri Lammin mielestä saatava mukaan vihreän teräksen tuotantoon, sillä siellä tuotetaan ja myös käytetään noin puolet maailman teräksestä.
Bonnie Zuo esittääkin, että ehkä kilpajuoksun sijaan Kiina ja Euroopan unioni voisivat tehdä syvempää yhteistyötä. Lopulta on kyse kuitenkin siitä, että ilmastonmuutos ei odota sitä, että EU tai Kiina ottavat johtoaseman kilpajuoksussa.
”Tärkeää on koordinoitu ja päättäväinen edistyminen”, hän sanoo.
Artikkelin herokuva luotu tekoälyllä (ChatGPT/DALL·E).