Vaikuttavuuden arviointi on tärkeää, mutta helppoa se harvoin on. Säätiömme tarkastelee vaikuttavuutta kokonaisuutena, jossa hankkeet eivät toimi erillään vaan tukevat toisiaan. Miten tämä toimii käytännössä, ja mitä olemme oppineet matkan varrella?
Vaikuttavuuden arvioinnista puhutaan paljon, mutta se on useimmiten helpommin sanottu kuin tehty. Hämäräksi saattaa myös jäädä se, mitä vaikuttavuudella ylipäätään tarkoitetaan. Vaikuttavuus syntyy usein pitkällä aikavälillä, on harvoin lineaarista ja yleensä vaikeaa tai mahdotonta attribuoida, mikä muutos johtui mistäkin toimesta tai toimista. Siitä huolimatta tuntuu hyödylliseltä arvioida tehtyä työtä, kun käynnissä on ilmastokriisin hillinnän kannalta ratkaiseva vuosikymmen. Teemmekö oikeita asioita, teemmekö niitä oikealla tavalla?
Vaikuttavuutta hahmottamaan sovellamme vaikutusketjua eli kansainvälisemmin IOOI-mallia. Se erottaa toisistaan käytetyt resurssit (Input), tehdyn työn (Output), siitä seuraavat vaikutukset (Outcome) eli muutoksen esimerkiksi ihmisten käytöksessä tai rakenteissa, sekä laajemman, pidemmän aikavälin vaikuttavuuden (Impact).
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) kehitysyhteistyökomitea DAC:n laajasti käytetyn määritelmän mukaan vaikuttavuus (impact) tarkoittaa toimenpiteen tai hankkeen “positiivisia tai negatiivisia, tarkoitettuja tai tahattomia, laajempia vaikutuksia”.
Säätiön tavoitteena on vaihdittaa siirtymää kestävään tulevaisuuteen merkittävillä päästövähennyksillä, systeemisillä ratkaisuilla ja ihmisten toiminnan muutoksilla. Se viitoittaa myös vaikuttavuuden tarkastelua, ja matka vaikuttavuuden arvioinnin parissa on aloitettu teräskohdealueen tutkailusta.
Säätiön terässtrategia, sen muutosteoria, oletukset ja tavoitteet antavat kehyksen (teräs)hanketyön vaikuttavuuden arvioinnille. Vihreän teräksen kysyntä mahdollistaa teräsyhtiöiden investoinnit puhtaampaan tuotantoon, ja sijoittajien vaikutusvallan valjastaminen lisää painetta yhtiöiden suuntaan. Myös tukipolitiikalla ja ohjauskeinoilla, tutkimuksella ja innovaatioilla sekä vihreän sähkön ja vihreän vedyn infrainvestointien edistämisellä on roolinsa teräsalan muutoksessa.
Tämä vaikuttaa oleellisesti tapaamme etsiä ja valita rahoitettavia hankkeita. Avoimien apurahahakujen sijaan etsimme hankkeita, jotka istuvat strategiaamme ja täydentävät olemassaolevaa, sekä meidän että muiden rahoittamien ja toteuttamien hankkeiden, ekosysteemiä.
Suomessa vielä melko harvinainen työskentelytapa on käytössä monilla kansaivälisillä ympäristötyötä rahoittavilla tahoilla, kuten Growald Climate Fund. Lähestymistapamme on saanut inspiraationsa mm. Sitran innovaatioportfolioajattelusta. Yksittäisten hopealuotien ja “hankekonfetin” sijaan haemme ratkaisuja eri tasoilla, pyrimme aktiivisesti rakentamaan yhteyksiä kumppanien välille, vaalimaan yhteistyötä ja vahvistamaan positiivisia yhteisvaikutuksia – luomaan “hankespagettia”.
“Spagettimallissa” useat eri hankkeet ja niiden toimet syöttävät yhteisiin tavoitteisiin ja ratkovat samaa haastetta eri kautta. Esimerkiksi vihreän teräksen kysynnän kasvattamiseksi rahoitamme niin vihreän teräksen ostositoumuksia kokoavaa aloitetta, autoteollisuuteen kohdistuvaa kampanjointia kuin organisaatioita, jotka pyrkivät vaikuttamaan kysyntää tukevaan sääntelyyn EU:ssa. Tätä hankkeiden yhteisvaikutusta ja hanke-ekosysteemin keskinäistä vuorovaikutusta haluamme arvioida ja tehdä näkyväksi.
Vaikuttavuus on joukkuepeliä
Tarkoituksena arvioinnissa ei ole tuomaroida ketään – ei itseämme eikä rahoittamiamme hankekumppaneita. Tärkeimpänä tavoitteena on oppia meidän ja kumppaniemme tekemästä työstä, ja hyödyntää arvioinnin tuloksia niin terässtrategian, hanketyön kuin “spagettimetodologian” kehittämisessä. Tarkoitus on kehittää jatkuvan arvioinnin tapa, jolla saadaan esille vastaus alun kysymyksiin: teemmekö oikeita asioita, teemmekö niitä oikealla tavalla – vai pitäisikö muuttaa suuntaa?
Säätiön vaikuttavuuden arvioinnin tavoitteena ei ole myöskään tarkalleen osoittaa, minkä suuruinen vaikutus meillä kehitykseen on ollut, vaan tehdä näkyväksi kontribuutiomme maailman muuttumiseen: “Olemme vaikuttaneet tähän”. Uskomme, että yksittäisen toimen tai hankkeen tarkkaa kädenjälkeä voi olla työlästä tai mahdotonta osoittaa, ja toisaalta muutokseen vaikuttaa monia tekijöitä. Hankespagetin keittelyssä kantavana ajatuksena on yhteistyön merkitys. “It’s a team sport”, kuten eräs säätiökollega maailman muuttamisesta totesi.
Yksi teräksen päästövähennysten aktiiviseksi kohdealueeksi valikoitumisen syistä on ollut, että teräs on ollut verrattain alirahoitettu suhteessa sen osuuteen globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Oletuksena onkin, että (kansainvälisellä kentällä melko pienellä) säätiöllä voi olla kokoaan suurempi vaikutus. Tiukasti rajaamalla pieni perhesäätiökin voi tuntea hyvin yhden alueen ekosysteemiä ja sen toimijoita, ja tunnistaa aukkopaikat. Osana arviointia tarkastelemmekin, miten lisäarvo toteutuu.
Spagetti elää!
“Spagetin mittaamiseen” ei löytynyt valmista menetelmää, joten näistä lähtökohdista lähdimme kehittämään menetelmää säätiön hanketyön vaikuttavuuden arviointiin.
Syksyllä 2024 testasimme sen ensimmäistä versiota kokoamalla yhteen tietoja hankkeiden tuloksista, teräskentällä jo näkyvistä muutoksista ja hankekumppanien yhteistyöstä niin hankkeiden raporteista kuin hankekumppanien kanssa keskustellen. Koonnin tarkoituksena oli myös tuottaa oppeja menetelmän jatkokehitykseen.
Valittu lähestymistapa hanketyöhön vaikuttaa toimivalta. Teräskenttä on jo hyvin verkostoitunut, mutta teräkseen keskittyvä ja globaalisti toimiva säätiö voi nähdä yksittäistä järjestöä laajemman kuvan ja tuoda lisäarvoa yhdistämällä henkilöitä ja organisaatioita. Myös alkuvaiheen kampanja-aihioiden sparraaminen ja niiden tukeminen nähtiin kumppaniemme keskuudessa arvokkaana.
Vaikka järjestöjen ja muiden toimijoiden työ teräskentällä on laajentunut vasta aivan viime vuosina, alkaa yhteistyön ja eri toimijoiden toisiaan täydentävän työn vaikutus tuntua. Teräskentässä näkyy lupaavaa liikettä, kun lisääntyvä kiinnostus vihreää terästä kohtaan konkretisoituu ostosopimuksiksi, ja teräsyhtiöt tuntevat sijoittajien paineen. Terästyön ekosysteemi ja spagetti alkaa elää.
Näistä hanke-ekosysteemin tuloksista seuraavassa blogissa lisää!
Sarjakuva: Chris Lysy, freshspectrum.com – käytössä Creative Commons -lisenssillä (CC BY-NC 4.0)
Iina Heikkilä on TAH-säätiön ympäristöasiantuntija ja vastaa säätiön hankkeiden vaikuttavuuden arvioinnista.
