Vihreä siirtymä edellyttää suuria investointeja ja suuria hankkeita. Ne herättävät helposti tunteita ja myös vastustusta. TAH-säätiön tilaisuudessa pohdittiin keinoja vihreän siirtymän hyväksyttävyydelle. Varhainen vuorovaikutus nousi keinovalikoiman kulmakiveksi.
Vihreä siirtymä etenee vauhdilla. Esimerkiksi tuulivoimaa rakennetaan niin paljon, että yhteenlaskettuna kyseessä on ainakin pinta-alaltaan Suomen suurin rakentamishanke.
Näin sanoi ympäristöministeri Kai Mykkänen TAH-säätiön Vihreän siirtymän hyväksyttävyys -kutsuvierastilaisuudessa 7. marraskuuta.
Tämä näkyy esimerkiksi pienessä Kristiinankaupungissa: aina kun Angelique Irjala astuu ulos kotiovestaan, hän näkee tuulimyllyjä kaikkialla. Hän on Business Kristiinankaupungin toimitusjohtaja, ja Kristiinankaupungissa on jo 130 tuulivoimapuistoa. Ainakin 30 on vielä suunnitteilla, samoin vetytehdas ja vihreän teräksen tuotantoa.
Piskuinen, vain 6200 asukkaan Kristiinankaupunki on houkutteleva kohde vihreän siirtymän hankkeille. On syväsatama, Fingridin sähköasema ja kaupunki, joka omistaa paljon maata. Kun sijoittajat alkoivat kiinnostua Kristiinankaupungista, poliitikot päättivät asioista nopeasti ja kaupunki kaavoitti ripeästi.
Jälkeenpäin ajatellen Irjala näkee, että kuntalaiset olisi pitänyt ottaa paremmin mukaan keskusteluihin varhaisessa vaiheessa.
Ihmiset kyllä kannattavat vihreää siirtymää ja näkevät sen tarpeellisuuden, mutta kun hankkeita tulee perä perää, osan mitta täyttyy ja syntyy konflikteja.
Pitää tuntea paikat ja puhua ajoissa
Monissa yhteisöissä koetaan, että vihreän siirtymän muutoksiin ja kaikenlaiseen muuhunkin muutokseen on jo sopeuduttu, ja vertauskuvallinen kärsimysten sanko on jo aika täysi. Uusi tuulivoimalahanke on vain pisara lisää sankoon, mutta se voi olla monelle liikaa.
Suuret hankkeet herättävät aina myös vastustusta, sanoi hollantilainen Hans van Zijst, joka konsultoi suuria vihreän siirtymän hankkeita.
Hyväksyttävyyden varmistamiseksi tulisi van Zijstin mukaan panostaa erityisesti hankkeiden valmisteluun. Paikalliset olot ja kulttuuri pitää tuntea hyvin.
”On tunnettava koko sanko”, van Zijst sanoi. ”Analyysi vie aikaa, mutta se on hyvin käytettyä aikaa.”
Kun van Zijst kumppaneineen konsultoi hankkeita, he korostavat, että viranomaiset antavat hankkeille luvat toimia, mutta ympäröivä yhteisö antaa hankkeille ja yrityksille luvan kasvaa.
”Ihmisille pitää kertoa, mitä tapahtuu, mitä tutkitaan, mitä vaikutuksia hankkeilla on, ja niin edelleen.”
Keskusteluissa pitää olla aloitteellinen, vastuuntuntoinen ja hyvissä ajoin liikkeellä, Hans van Zijst korosti.
”Hollannissa on sanonta, että pitää herättää nukkuva koira.”
Se tarkoittaa, että silloin, kun on järkevä hahmotelma hankkeesta ja siitä, missä se voitaisiin toteuttaa, on aika jalkautua paikan päälle kuulemaan näkemyksiä. Silloin saa jo kuvan, mitä mieltä ihmiset ovat ja millä ehdoilla ja mahdollisilla kompensaatioilla he voisivat olla valmiita hyväksymään hankkeen.
”Mitä kauemmin odottaa, sitä suuremmiksi kasvavat riskit”, van Zijst sanoi.
Dialogille varattu pöytä pitää hänestä olla niin hyvä, että ihmiset haluavat pysyä sen ääressä. Sillä tavoin he eivät luultavimmin mene vihaisina oikeustalolle, poliitikkojen puheille, paikallisiin toimituksiin tai kaduille heiluttamaan banderolleja, joissa lukee, että nyt valmistellaan maailman typerintä hanketta.
Varhainen kommunikaatio lujittaa myös luottamusta niin hankkeen tekijöihin kuin paikallisiin viranomaisiin.
Viisi miljoonaa kuussa istumiseen
Konfliktit ja niiden ehkäisy kannattaa ottaa vakavasti myös taloudellisista syistä. Hans van Zijst esitteli seminaarissa Goldman Sachsin tutkimuksen, jonka mukaan suurhankkeiden viivästykset johtuvat vain 21 prosentissa tapauksista teknisistä syistä ja 73 prosentissa tapauksista poliittisista tai yhteisöön liittyvistä syistä.
Hän sanoi itse olleensa mukana hankkeessa, jossa päätettiin odottaa oikeuden lupaa aloittaa työt.
”Meillä meni viisi miljoonaa euroa kuukaudessa siihen, että henkilöstö istui tekemättä mitään.”
Yrityksessä kuitenkin laskettiin, että rekrytointi oli niin hankalaa, että oli parempi pitää työntekijät odottamassa. Ajateltiin, että hanke alkaisi kahden kuukauden sisään. Lopulta siihen meni yhdeksän kuukautta.
”Olisi kannattanut käyttää 50 tai 100 tuhatta euroa hyvään valmistavaan prosessiin ja välttää oikeusjuttu”, hän sanoi.
Hyväksyttävyys paremmin mukaan valmisteluun
Suomessa vihreän siirtymän hankkeiden hyväksyttävyys nähdään merkittävänä tekijänä, mutta täälläkään hyväksyttävyyden ja konfliktien riskejä ei usein lasketa hankkeisiin mukaan, sanoi Itä-Suomen ympäristökonfliktien hallinnan professori Lasse Peltonen. Hän on myös ympäristökonflikteihin erikoistuneen Akordi-konsulttiyrityksen perustaja.
Peltonen käytti konfliktin vertauskuvana jokea: yläjuoksulla varhaisten signaalien aikana mahdollisiin konflikteihin on helpompi vaikuttaa, mutta kun virta kiihtyy ja vie mennessään, konfliktit käyvät yhä vaikeammiksi ja kalliimmiksi hoitaa.
TIlaisuudessa julkistettiin Akordin vihreän siirtymän pelikirja, jossa esitetään keinoja varhaiseen vuorovaikutukseen. Siinä muistutetaan, että konfliktit eivät itsessään ole huonoja, vaan ne kertovat siitä, mitkä asiat ovat ihmisille tärkeitä ja mihin liittyy erityisiä arvoja.
Ihmisiä huolettavat hankkeiden ympäristövaikutukset ja turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät seikat, luonnonvarojen käytön reiluus, yhteisön oma suostumus hankkeisiin sekä yhteisön oma identiteetti ja perinteet, jotka voivat olla uhattuina.
Peltonen sanoi, että tyypillisesti ihmisiä huolettavat hankkeiden ympäristövaikutukset ja turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät seikat, luonnonvarojen käytön reiluus, yhteisön oma suostumus hankkeisiin sekä yhteisön oma identiteetti ja perinteet, jotka voivat olla uhattuina.
Yritysten kannattaa hänestä huomioida huolet ajoissa myös taloudellisista syistä, sillä konfliktit tapaavat johtaa moniin harmeihin: tuotannon keskeytyksiin ja hankkeiden peruuntumisiin, oikeustoimiin, luottamuksen menettämiseen, työajan haaskaantumiseen ja niin edelleen.
Kaikkien hyvä voittaa jotain
Yksi esimerkki suurhankkeesta, jossa keskusteluyhteys on ollut toimivaa, on vähähiilisen teräksen tehdas Inkoossa.
Sitä pyörittävän Blastr Green Steel -yrityksen maajohtaja Antti Kaikkonen totesi, että paikallinen yhteistyö on ollut hankkeelle välttämätöntä.
”Vihreän siirtymän ratkaisut luodaan kunnissa kuntalaisten kanssa.”
Yhteistyössä on hänestä keskeistä se, että ihmisiä kuunnellaan. Blastrissa on Kaikkosen mukaan kuunneltu ilolla positiivisia kommentteja, mutta myös herkällä korvalla kritiikkiä ja ihmisten huolia. Kommenttien pohjalta toteutusta on myös hieman muutettu.
”Yhteistyön rakentamisessa ja konfliktien ratkaisemisessa yksi avain on se, että kaikkien täytyy jollain mittarilla voittaa jotakin”, Kaikkonen sanoi.
”Mutta kaikkien pitää ymmärtää myös, että vaikeitakin päätöksiä tarvitaan – ja pitää ymmärtää, että tekemättä jättäminen on paljon huonompi vaihtoehto.”
Tosin joskus tekemättä jättäminenkin on perusteltua, päivän aikana todettiin. Joskus hankkeiden haitta esimerkiksi luonnolle on niin merkittävää, että lupia ei syystä heltiä. Silloinkin varhaiset konsultaatiot paikallisten ihmisten ja ympäristöjärjestöjen kanssa säästävä aikaa ja rahaa, kun yrityksille ja sijoittajille selviää varhain, onko hanke toteuttamiskelpoinen vai ei.
Mahdollisuus näyttää, miten vihreä siirtymä tehdään
Vihreä siirtymä etenee sen verran suurin harppauksin, että asiantuntijoitakin hirvittää. Esimerkiksi Greenpeacen ilmasto- ja energia-asiantuntija Kaisa Kosonen sanoi huomanneensa, että ympäristöjärjestöjen piirissä moni ajattelee jo, että muutos on liiankin nopeaa.
”Ja kun puhuu Ely-keskusten asiantuntijoiden ja kuntien ympäristöviranomaisten kanssa, niin siellä on aito huoli, että vaikka tämä on innostavaa, niin erilaisia hankkeita vyöryy ovista ja ikkunoista.”
Hänestä pitäisikin nyt varmistaa, että muutos pysyy hallittuna ja suunnitelmallisena, ja että viranomaisilla riittävät resurssit hankkeiden luvittamiseen ja valvontaan.
”Tämä on mieletön mahdollisuus Suomelle näyttää, miten vihreä siirtymä tehdään. Ei näytetä, miten tämä sössitään”, Kosonen sanoi.
Ainakin ympäristöviranomaisten resurssit pitäisi Kososen mielestä taata ja käynnissä olevat suojelulait saattaa valmiiksi.
Moni keskusteluun osallistunut kehui Suomen aikomuksia yksinkertaistaa hankkeiden luvitusta ja aikeita luoda niin sanottu yhden luukun malli. Ympäristöministeri Kai Mykkänenkin esitteli hallitusohjelman kirjauksia vihreän siirtymän mahdollistamisesta.
Hän kuitenkin muistutti, että lupamenettelyn kehittäminen on tasapainoilua. Prosesseista ei saa tulla liian monimutkaisia, aikaa vieviä ja epävarmoja, mutta toisaalta luvan saaminen ei voi olla liian heppoistakaan.
Pitää myös varmistaa, etteivät paikalliset vaikutukset ole liian vahingollisia ja että ihmisillä pysyy luottamus siihen, että kunkin hankkeen hyödyt ja haitat arvioidaan ja harkitaan järkevästi.
Sitä edesauttaisi kutsuvierastilaisuudessa useaan kertaan kuultu kehotus riittävän varhaisesta ja avoimesta keskustelemisesta kaikkien asianosaisten kanssa.