Säätiömme rahoittama Tina Nyforsin väitöskirjatyö pureutuu kohtuusnäkökulman potentiaaliin niin päätöksenteossa kuin ruohonjuuritasolla. Seuraavassa hän avaa aihetta maata pitkin tehdyn konferenssimatkansa välityksellä.
Teksti ja kuvat: Tina Nyfors
Seison Espoon Leppävaaran junalaiturilla matkalaukun, repun ja läppärilaukun kanssa. Olen neljännen vuoden väitöskirjatutkija ja edessäni on parin vuorokauden matka maitse Sveitsiin esittelemään kohtuusaiheista tutkimustani kansainvälisessä konferenssissa. Tämän vuoden World Resources Forum -konferenssi keskittyy kolmeen laajaan yhteiskunnalliseen siirtymään: kohtuus (“sufficiency”), arvoketjut ja digitalisaatio.
Kohtuus on kasvava tutkimuskenttä, joka saa enenevässä määrin huomiota.
Yhä suuremman vaurauden ja jatkuvan talouskasvun tavoittelu ovat laajalti meidän, rikkaiden maiden ja yhteisöjen, vallitsevia arvoja; samalla kun ylikulutuksesta ja ylituotannosta johtuva ilmastonmuutos, luontokato ja saastuminen tulevat lähelle, pohjoisille leveysasteille, omalle takapihalle, omalle ruokalautaselle.
Läpi Euroopan antroposeenin aikakaudella
Maisemat vilisevät silmissä junamatkalla Tukholmasta Malmöhön. Sieltä matka jatkuu Øresundsbron-sillan yli Kööpenhaminaan ja eteenpäin Hampuriin, sieltä Baselin ja Bernin kautta Geneveen. Säännöllisin välein ohitamme kaupunkeja, ylitämme siltoja. Ikkunasta näkyy satunnaisia tuulimyllyjä, teitä, autojonoja, hiilivoimaloita. Saksalaisella maaseudulla juna rullaa hiljempaa pienempien maatilojen ohi, on niittyjä ja lehmiä ilta-auringossa. On myös ihmeellisen pitkä silta korkealla kaupungin yllä, juna kulkee sillä kuin tunnustellen ja varoen, ja välillä juna taas kiihdyttää läpi laajojen teollisen maatalouden luomien peltomaisemien. Tämä tilkkutäkki on Eurooppa antroposeenin, ihmisen, aikakaudella.
Pitkät junamatkat ovat kiehtova tapa siirtyä paikasta toiseen. Samalla se on planeetallemme ystävällisempi valinta kuin lentäminen. Noin kolmannes suomalaisen hiilijalanjäljestä muodostuu liikkumisesta. Kohtuusteeman yhteydessä onkin kiinnostavaa tarkastella lentämistä, joka helposti muodostaa suuren osan yksilön hiilijalanjäljestä.
Maailmanlaajuisesti katsottuna lentäminen rajoittuu maailman rikkaimpien ihmisten kymmenesosaan, johon suurin osa suomalaisista kuuluu. Lentäminen on myös kulutuskategoria, joka kasvaa eniten tulotason noustessa. Eurooppalaisen rikkaimman 10 %:n lentämisestä aiheutuva hiilijalanjälki on keskimäärin 3 tonnia henkilöä kohden, eli itsessään jo ylittää yksittäiselle ihmiselle mitoitetun kestävän kokonaishiilijalanjäljen.
Meillä, jotka kuulumme etuoikeutettuun ja vauraaseen osaan ihmiskuntaa, on kohtuuden hengen mukaisesti velvollisuus käyttää vähemmän luonnonvaroja kuin olisi fyysisesti, teknisesti, laillisesti tai taloudellisesti mahdollista.
Eurooppalaisten kotitalouksien rikkaimman 1 %:n lentämisen hiilijalanjäljen on arvioitu olevan jopa 23 tonnia vuodessa henkilöä kohden. Meillä, jotka kuulumme etuoikeutettuun ja vauraaseen osaan ihmiskuntaa, on kohtuuden hengen mukaisesti velvollisuus käyttää vähemmän luonnonvaroja kuin olisi fyysisesti, teknisesti, laillisesti tai taloudellisesti mahdollista. Tämä pätee niin yhteiskunnallisella, yritys- kuin yksilötasollakin.
Tämän takia halusin matkustaa konferenssiin junalla ja laivalla, vaikka se ei olekaan halvin ja nopein matkustusmuoto Suomesta Sveitsiin.
Loppumatka kulkee Alppien kautta. Ylittäessämme turkoosinsinisen Aare-joen Bernissä päätän upean näköalan inspiroimana tehdä pysähdyksen kaupunkiin. Istun muutaman tunnin joen varrella ennen viimeistä kahden tunnin junamatkaa Geneveen.
Kohtuutta konferenssissa Genevessä
Konferenssin ensimmäisenä päivänä esitän kohtuusaiheisessa työryhmässä alustavia tuloksia tutkimuksestani, jossa tarkastelen Suomessa toimivan ruohonjuuritason verkoston Kohtuusliikkeen aktiivien käsityksiä kohtuudesta.
Aineistossani kaksi toistuvasti esille nousevaa näkemystä ovat kohtuus kritiikkinä ja kohtuus ratkaisuna. Kritiikin kohteena ovat muun muassa jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä, jonka tilalle peräänkuulutetaan kohtuutaloutta (degrowth ja post-growth) ja takaisin antamista. Toinen kritiikin kohde on vallitseva ylikulutuksen kulttuuri, ja ratkaisuksi esitetään hyvää elämää, joka perustuu riittävyyteen ja keskittyy (perus)tarpeisiin. Työhön liittyen kritisoidaan toimintaa, joka perustuu ekosysteemien toiminnan heikentämiseen ja sen tilalle kaivataan työtä, joka tukisi luontoa, esimerkiksi ennallistamalla. Myös yksilökeskeisyys nousee kritiikin kohteeksi ja yhteisöllisyyden lisääminen tavoittelemisen arvoiseksi. Lisäksi kritisoidaan ihmiskeskeistä maailmankatsomusta ja parempana vaihtoehtona nähdään luontokeskeisyys.
Loput konferenssin kolmesta päivästä sain keskittyä muiden esityksiin, paneelikeskusteluihin ja verkostoitumiseen. Mieleen jäi erityisesti esityksiä metalleista ja harvinaisista maamineraaleista, jotka ovat keskeisiä vihreässä siirtymässä ja sähköistämisessä. Tässä yhteydessä professori ja kirjailija Siddharth Kara kutsui kaivostoimintaa tämän ajan kolonialismiksi, jossa riistetään kaukana olevia ihmisiä ja luontoa ”vihreän” siirtymän ja talouskasvun varjolla.
Vahvan kestävyyden toteutumisessa kohtuus ja kohtuullistaminen ovat keskeisessä roolissa. On ratkaisevan tärkeää, että ilmastopäästöjen ja luonnonvarojen kokonaiskulutusta vähennetään. Vain näin voidaan taata, että siirtymä on ekologisesti, ja sen myötä sosiaalisesti ja taloudellisesti, kestävää. Tämän tiivistää hyvin sufficiency-efficiency-renewables (SER) -viitekehys, joka asettaa kohtuuden, tehokkuuden ja uusiutuvan energian tärkeysjärjestykseen. Sen sijaan, että suoraan lähdetään korvaamaan fossiilista energiaa uusiutuvilla, ensiksi tulee käydä läpi mihin energia ylipäänsä käytetään ja priorisoida perustarpeita. Toiseksi näitä toimintoja tulee tehdä mahdollisimman tehokkaasti. Lopuksi priorisoidaan uusiutuvia energialähteitä. Kohtuus ensin -periaate ei päde vain energian käyttöön, vaan sitä voidaan soveltaa myös esimerkiksi luonnonvarojen käyttöön laajemmin.
Pohdintoja paluumatkan yöjunassa
Paluumatkalla sulattelen junassa konferenssin antia. Kohtuusnäkökulma oli läsnä monessa puheenvuorossa jota seurasin. Käydyistä esityksistä päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka kasvun tavoittelusta on hankala päästää irti muun muassa digitalisaatioon liittyen, missä ei ole vielä normaalia pohtia kysymyksiä kuten ”mikä on tarpeeksi”. Kohtuus vaikuttaa kuitenkin olevan välttämätön näkökulma, mikäli olemme tosissamme ilmastotavoitteiden saavuttamisen ja luontokadon pysäyttämisen suhteen.
Kohtuus vaikuttaa välttämättömältä, mikäli olemme tosissamme ilmastotavoitteiden ja luontokadon suhteen.
Baselissa nousen yöjunaan Hampuriin. Makuupaikat olivat jo kauan sitten loppuunmyyty, joten joudun tyytymään istuinpaikkaan, niin kuin menomatkallakin. Juna on tupaten täynnä ja osoittautuu, että vaunussani ilmastointi ei toimi. Teen tottuneen kanssamatkustajan tavoin ja menen suoraan istumaan toiseen vaunuun, jossa on raikkaampi ilma. Menomatkan yöjunaosuus tarkoitti katkonaista unta, vaikka onneksi pystyin käyttämään myös vieressä olevaa vapaata istuinpaikkaa. Tällä kertaa päätän tehdä joidenkin toisten matkustajien tapaan ja menen kevyeen makuupussiini junan päätyyn lattialle nukkumaan. Maaten on helpompi levätä. Keskiyön tienoilla pieni puhelias ja naurava seurue astuu reiluksi tunniksi junaan, muuten junavaunussa on hiljaista ja matka sujuu rauhallisesti.
Maatessani saksalaisen junan lattialla matkalla pohjoiseen halki Euroopan, pohdin valitsemani ympäristöystävällisemmän matkustustavan realiteetteja. Olen kiitollinen siitä, että vaunumme vessa toimii koko ajan. Totean, että Geneven ja Helsingin välillä on aika monta kilometriä (tarkemmin ottaen noin 2600) ja että näitä kilometrejä tuntee kehossa, kun viettää tuntikausia junassa ja laivalla. Matkan aikana junat ovat pysyneet yllättävän hyvin aikataulussa. Menomatkalla jouduttiin tosin vaihtamaan uuteen junaan Saksassa, mutta ehdin silti seuraavaan yhteyteen, koska oli parin tunnin vaihtoaika. Nyt kovalla lattialla maatessani väsyttää, ja toivon, että yöjunassa olisi varattavat makuupaikat kaikille, jotka sellaisen toivovat, yksinkertaisetkin ajaisivat tehtäväänsä. Se voisi tehdä Euroopan halki matkustamisesta mukavuudeltaan hieman kilpailukykyisemmän vaihtoehdon lentämiselle.
Maata pitkin matkustamisen sujuvoittamiseksi tarvitaan ohjauskeinoja
Jotta kohtuulliset matkavalinnat lisääntyisivät ruohonjuuritasolla, on erilaisin ohjauskeinoin tuettava vähähiilisiä vaihtoehtoja, samalla kun siirrytään pois hiili-intensiivisistä vaihtoehdoista (ks. Ilmastopaneelin raportti). Junamatkustamista voisi tukea esimerkiksi erilaisilla taloudellisilla tuilla tai verovapauksilla, ja tekemällä junamatkustamisesta oletusarvoisen, varsinkin silloin kun ero lentämiseen käytettyyn aikaan ei ole kohtuuton. Ympäristöystävällisemmän matkustusmuodon tulisi aina olla halvempi.
Hiili-intensiiviseen lentämiseen voisi puolestaan kohdistaa korkeat verot ja poistaa lentokerosiinin verovapaus ja kansainvälisten lentolippujen arvonlisäverottomuus. Lentämistä voisi säädellä esimerkiksi henkilökohtaisilla lentokiintiöillä. Lisäksi lentomatkojen mainontaa voisi rajoittaa tai jopa kieltää. Kun yhdistää maailman rikkaimpiin kuuluvien, eli muun muassa meidän suomalaisten, ja organisaatioiden kohtuushenkisiä valintoja ja kohtuutta tukevia ohjauskeinoja, tarvittavia muutoksia voi saada aikaiseksi nopeastikin.
Ympäristöystävällisemmän matkustusmuodon tulisi aina olla halvempi.
Valitsisin seuraavallakin kerralla junan kun lähden konferenssille keski-Eurooppaan, kunhan aikaa on riittävästi ja työnantaja tai rahoittaja tukee päätöstä matkustaa maitse, kuten minun tapauksessani Tiina ja Antti Herlinin säätiö teki.
Kohtuuden voi nähdä suuntana, joka voi viitoittaa tietä eteenpäin planeetan rajoissa toimimiseen. Omassa tutkimusaineistossani Kohtuusliikkeen aktiivit kertovat, että kohtuus ohjenuorana voi tuoda ”vapautuksen kulutuspakosta” ja helpotusta elämään kun ”ei enää ahdista”. Kuten professori Julia Steinberger sanoi yhdessä konferenssin paneelikeskustelussa: ”toteuttamiskelpoisen tulevaisuuden tarjoaminen, jossa tarpeet täytetään ekologisissa rajoissa, voi olla ilmastoahdistusta kokevalle nuorelle ihmiselle elämää mullistava asia. Ihmiset ovat valmiita uusille ideoille.”