Kuva: Pentti Sormunen/Vastavalo
Ympäristökriisin ratkaisu edellyttää sitä, että ihmisten kulutus mahtuu planeetan kantokyvyn rajoihin. Kohtuusnäkökulmaa ja sen potentiaalia päätöksenteossa ja lisäksi yhteiskunnallisena murrosvoimana tarkastellaan tulevassa väitöskirjassa, jota tukee Tiina ja Antti Herlinin säätiö.
Tina Nyforsin tekeillä oleva väitöskirja keskittyy kohtuullisuuden (ecological sufficiency) ilmiöön ja etenkin sen soveltamismahdollisuuksiin ympäristöpolitiikassa. Yksi tutkimuksen taustateemoista liittyy talouskasvun ja ekologisen kestävyyden tavoitteiden väliseen syvään ristiriitaan. Toisaalta suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat historiassa usein alkaneet ruohonjuuritasolta. Niin alhaalta ylöspäin kuin ylhäältä alas suuntautuvien lähestymistapojen vuorovaikutus on Nyforsin tutkimuksen keskiössä.
Tavoite rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 tai 2 asteeseen on kunnianhimoinen, mutta keinot tämän saavuttamiseksi puuttuvat yhä suurelta osin. Kun tiedämme, että n. 70 % kulutukseen perustuvista päästöistä on peräisin kotitalouksista (Suomessa 66%), olemassaolevilla, ei-kulutuskeskeisillä malleilla voi olla ratkaiseva rooli tavoitteen saavuttamisessa. Näitä hiili-intensiivisen elämäntavan vaihtoehtoja, joita kulutuksen hillinnälle jo on, voisi myös pyrkiä laajemmin yleistämään.
Ratkaisuja tarvitaan myös ylhäältä alaspäin
Päästövähennysten haasteiden suuruutta korostaa se, että jopa sosiaaliseksi minimiksi koettu elämäntapa, jota määritellään suomalaisessa “viitebudjetissa”, ylittää ekologisuuden rajat. Nyforsin tutkimuksen lähtöoletus onkin, että tarvitaan koordinoitua poliittista toimintaa. Kohtuullisuuden käsitettä ja siihen liittyviä toimia tulee tarkastella molemmista näkökulmista: sekä “ylhäältä alas” että “alhaalta ylös”.
Suomalainen Kohtuusliike-verkosto on tutkimuksessa keskeisellä sijalla, sillä se edustaa uutta “alhaalta ylös” -lähestymistapaa mielenkiintoisesti. Nyfors pyrkii selvittämään, miten kohtuus käsitteenä ymmärretään ruohonjuuritasolla ja verkoston jäsenten keskuudessa, mitä oikeudenmukaisuuteen ja ympäristöön liittyviä näkökohtia tuodaan esiin, ja miten liikkeen piiristä löytyvät ymmärrykset kohtuudesta voisivat vaikuttaa ympäristöpolitiikkaan – ns. alhaalta ylöspäin. Virallisen järjestelmän reunamilla sijaitseva toimija, kuten Kohtuusliike-verkosto, voi olla keskeinen syntypaikka uusille ideoille ja vaihtoehtoisille ratkaisuille.
Ylläkuvattua alhaalta ylös -näkökulmaa myös peilataan ylhäältä alas -perspektiiviin. Tutkimuksessa etsitään ratkaisuja siihen, miten kohtuus voitaisiin integroida politiikkaan ja päätöksentekoon, ja millä käytännön välineillä liikakulutusta voitaisiin tehokkaasti torjua.
Haussa laaja-alaisia politiikkakeinoja
Koska kohtuuden käsitteelle ei ole tarkkaa sovittua määritelmää, sitä on syytä tarkastella tarkemmin. Nyforsin tarkoituksena on ensisijaisesti selvittää, mitä kohtuus tarkoittaa Kohtuusliike-verkostolaisille.
Syynä ruohonjuuritason liikkeen tutkimiseen tässä yhteydessä on ajatus siitä, että nykyisten kestävyyshaasteiden perimmäiset syyt liittyvät syvästi yhteiskunnan ja valtion toimintaan. Yksi esimerkki on talouskasvun ideaali, joka on ristiriidassa ekologisen kestävyyden tavoitteiden kanssa. Valtiolla on edelleen ainutlaatuinen valta-asema esimerkiksi suhteessa sääntelyyn, materiaalivirtojen hallintaan ja sosiaalisen hyvinvoinnin tuottamiseen. Silti historiallisesti muutos on usein alkanut uraauurtavista organisaatioista ja ruohonjuuritason liikkeistä.
Nyforsin tutkimus kokoaa lopulta yhteen “ylhäältä alas”- ja “alhaalta ylös” -näkökulmia, ja tarkastelee mm. sitä, missä määrin yhteisiä näkemyksiä ja erimielisyyksiä on olemassa ja mitä uusia valtiotason välineitä kohtuuden, kestävyyden ja kasvun vähentämiseksi voitaisiin kehittää. Sellaisia välineitä, jotka voisivat levitä yhteiskunnassa laajalle.