Säätiöiden rooli ei rajoitu yksittäisten apurahojen ja lahjoitusten myöntämiseen vaan voi yltää paljon laajemmalle systeemitason muutokseen. Miten säätiöt voivat mahdollistaa muutosta ja esimerkiksi vauhdittaa vaikuttavimpia innovaatioita? Tämän kysymyksen ympärille pysähdyimme kansainvälisessä säätiökonferenssissa Milanossa.
TAH-säätiön strategian ytimessä on päästövähennysten aikaansaaminen tällä vuosikymmenellä. Osana tätä tavoitetta säätiö on mukana vuodenvaihteessa alkaneessa suomalaista ilmastorahoitusta koskevassa hankkeessa, jossa luodaan innovatiivisia rahoitusmekanismeja säätiöille ja muille toimijoille alkuvaiheessa olevien ilmastoratkaisujen skaalautumiseksi.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, minkä vuoksi lähdimme keväiseen Milanoon selvittämään, mitä Euroopan tasolla on aiheen parissa jo tehty.
Osallistuimme Euroopan säätiöiden kattojärjestön Philaen tapahtumaan “Breaking bad (habits) – How can foundations move from siloes to shaping future innovation ecosystems?”, joka kokosi laajan joukon säätiöitä, rahoittajia ja muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita pohtimaan, kuinka säätiöt voivat katalysoida vaikuttavuutta innovaatioiden kautta ja ottaa riskejä, joita muut rahoittajat eivät kykene ottamaan.
”Innovaatio on kuin tryffeli”
Tapahtuman lukuisat keskustelut herättivät paljon ajatuksia ja heijastelivat osallistujien laajaa kirjoa lähes 500-vuotiaista säätiöistä (kuten Fondazione Compagnia di San Paolo, perustettu 1563) huomattavasti nuorempiin toimijoihin, kuten 10-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävään TAH-säätiöön.
Lisäksi säätiöiden resurssien näkökulmasta osallistujia oli kirjavasti. Eroista huolimatta yhteisymmärrys toimijoiden välillä oli selvä: säätiöillä on merkittävä rooli innovaatioekosysteemien tukemisessa ja vaikuttavuuden mahdollistamisessa.
Tarvitsemme avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja yhteistyötä
Mielenkiintoisten puheenvuorojen joukosta erottui edukseen professori Alberto Sangiovanni-Vincentellin esitys. Hän on Kalifornian yliopiston professori ja on viettänyt viimeiset 15 vuotta Piilaaksossa innovaatioiden parissa. Hän on myös perustanut kaksi automaatioteknologian yritystä, joiden yhdistetty markkina-arvo on yli 160 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Sangiovanni-Vincentelli korosti, ettei innovaatioprosessia voi pakottaa, viljellä tai suunnitella, vaan sen sijaan innovaatioita syntyy instituutioiden välisistä yhteyksistä. ”Innovaatio on kuin tryffeli”, hän tiivisti.
Nimittäin innovaatioita, kuten tryffeleitäkään, ei voi viljellä, vaan ne kasvavat, kun oikeat olosuhteet kohtaavat. Innovaatioille olennaisia olosuhteita ovat ekosysteemien avoimuus ja läpinäkyvyys. Niin hyvien kuin huonojen kokemusten jakaminen on äärimmäisen tärkeää ekosysteemien rakentamisessa ja innovaatioiden mahdollistamisessa. Myös me korostimme avoimuuden ja tiedon jakamisen tarvetta säätiöiden kesken.
Tapahtuman pääviesti keskittyi säätiöiden mahdollisuuteen toimia sillanrakentajana yhteiskunnan eri toimijoiden välillä ja siten ehkäistä turhissa siiloissa toimimista.
Siiloja ilmenee tyypillisesti tutkimuksen, liiketoiminnan, rahoittajien, julkisen sektorin, start-upien ja toisaalta suurten yritysten välillä. Säätiöt saattavat törmätä siiloihin myös omassa toiminnassaan avustustoiminnan ja varainhallinnan välillä, mikä voi haastaa vaikuttavuusstrategian toteutumista.
Euroopassa on noin 186 000 rekisteröityä säätiötä, joiden kokonaisvarat ovat noin 648 miljardia euroa, mikä on noin 5 % Euroopan bkt:sta.
Vahvoja ja kantavia siltoja harvoin rakennetaan yksin, ja siksi yhteistyö muiden samanhenkisten kanssa on vähintäänkin suositeltavaa. Euroopassa on noin 186 000 rekisteröityä säätiötä, joiden kokonaisvarat ovat noin 648 miljardia euroa mikä on noin 5 % Euroopan bkt:sta. Säätiöillä on siis jo pelkästään varallisuutensa puolesta valtava potentiaali edistää tässä ajassa tärkeiksi katsomiaan tavoitteita.
Säätiöt osana innovaatioekosysteemejä
Säätiöillä on perinteisesti ollut vahva ja olennainen rooli tutkimuksen rahoittajina. Säätiöt tekevät kuitenkin paljon muutakin ja niillä voi olla ratkaiseva merkitys myös innovaatiotoiminnan mahdollistajana.
Säätiöillä on esimerkiksi mahdollisuus toimia yhteenkokoavana voimana ja asiantuntijaorganisaationa, myöntää katalysoivia avustuksia sekä mobilisoida lisärahoitusta, rakentaa ekosysteemejä ja viime kädessä ottaa riskejä, joita muut rahoittajat eivät ole valmiita ottamaan. Erityisesti vaikuttavuutta tavoiteltaessa säätiöillä voi olla merkittävä rooli kärsivällisinä ja arvoperusteisina rahoittajina.
Tapahtumassa nousi esille useita ehdotuksia säätiöiden työn edistämiseksi. Yhteisenä ja kaikenkattavana teemana oli tiedon ja kokemusten jakaminen sekä samanhenkisten toimijoiden yhteistyön ja keskustelun lisääminen suuremman vaikutuksen saavuttamiseksi.
Tämä lähestymistapa on jotain, mitä TAH-säätiön ympäristötiimin uusin jäsen, ilmastorahoituksen asiantuntija Auli Nikkilä, tulee tarkastelemaan osana EU-rahoitteista Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -projektia. ACE-projektissa TAH-säätiö jatkokehittää yhdessä hankekumppaneiden ja muiden sidosryhmien kanssa suomalaista ilmastorahoitusekosysteemiä mahdollistaakseen kriittisten ilmastoinnovaatioiden nopeamman skaalautumsen.
Tästä näkökulmasta Philean Research Forum 2024 oli erinomainen ja inspiroiva alku tulevalle työlle.
